30.6. Welwyn Garden City

Ajamme taas vähän matkaa autolla ja asetumme Caravan Clubin leirintäallueelle Welwyniin. Leiri on pystyssä puolen päivän jälkeen, ja lähdemme kaupungille tarkoituksena käydä kirjakaupassa ostamassa vähän parempia pyöräkarttoja. Vastoin odotuksia ei sen paremmin kirjakaupasta kuin pyöräilyliikkeestäkään löydy meille apuja, joten joudumme tyytymään netistä printattuihin aanelosiin, jotka eivät ole ihan parhaita mahdollisia meidän tarkoitukseemme.

Albans Way on entisen rautatien pohjalle tehty pyörätie Welwynin ja St. Albansin välillä. Reitti on rauhallinen ja loivapiirteinen, kuten rautatien pitää ollakin. Rautatien tapaan se myös kulkee täysin puskissa. Polun kummallakaan puolella ei ole maisemaa eikä mitään katsomista. Pinta on kuitenkin hyvä ja ajamme Albans Wayta perille asti St. Albansiin.

St. Albans on yksi Englannin vanhimpia kaupunkeja, ja keskustan kävelyalue ja luostarikirkon ympäristö ovatkin viihtyisiä ja kiireettömiä paikkoja. Itse kaupunki ei meille tarjoa taukopubia enempää, joten suuntaamme pikkuhiljaa takaisinpäin.

Paluureittiä yritämme etsiä vähän eloisammasta ympäristöstä. Menomatkan pensaikot on jo nähty. Risteilemme puistojen ja asuinalueitten halki kohti Welwyniä, ja onnistumme olemaan eksymättä, kunnes ihan lopuksi lähdemme oikaisemaan merkitsemätöntä kävelypolkua pitkin summittaisesti kohti campingia. Aika hyvin sekin meni ja ihan ilman karttaa.

https://www.komoot.de/tour/3176203

29.6. Chalfont St Giles

Lyhyen (27 km) autoilun jälkeen seuraava camping on Highclere Farm, pieni mutta kallis leirintäalue Chalfont St Gilesissä. Ja suihkusta peritään vielä eri maksu. Leiri on pystyssä puolilta päivin, ja lähdemme pyöräilemään.

Ongelmaksi näyttää muodostuvan, kun itse leirintäaluetta ei löydy miltään kartalta, ja nimettömiä teitä risteilee sinne tänne. Emme siis ihan tarkkaan tiedä, missä olemme! Valitsemme valistunut arvaus -periaatteella reitin ja pääsemme kuin pääsemmekin Beaconsfieldiin, josta käännymme pohjoiseen kohti Amershamia.

Alue on hyvin kukkulaista, ja joudumme polkemaan toinen toistaan jyrkempiä mäkiä ylös ja jarruttelemaan toinen toistaan jyrkempiä mäkiä alas. Ajoalustaksi valikoituu taas vähän kaikenlaista: on vilkkaita maanteitä, hiljaisia kyläteitä, polkuja ja paikallista käsitystä pyörätiestä (= alle metrin levyinen kuoppainen "rotvalli" tien laidassa). Pahimmissa paikoissa ajamme jalkakäytävällä.

Amershamissa sattuu kohdalle thaimaalainen ravintola, jossa tarjoilija puhuu melkein yhtä huonoa englantia kuin mekin. Tom Yum -keitto on tulista, mutta hyvää ja grillattu naudanliha herkullista. Annokset ovat tosin vähän turhan pieniä.

Cheshamissa kävelemme keskustan kävelyalueen läpi ja perustamme taas reittivalinnan arvaukselle ja summittaiselle tiedolle oikeasta suunnasta. Läheskään kaikissa risteyksissä ei ole tienviittoja, mutta hetken ajettuamme toteamme olevamme taas haluamallamme reitillä. Mäet ovat edelleen äkkijyrkkiä kumpaankin suuntaan, eikä alamäkiä uskalla ottaa vauhdila.

Jatkamme Latimerin ja Little Chalfontin läpi Chalfont St Gilesiin, josta campingiin johtava tie löytyy ensi arvauksella.

Vasta GPS:n piirtämästä jalanjäljestä näemme lopullisen reitin: https://www.komoot.de/tour/3176070

28.6. Henley-on-Thames

BBC:n säätiedotus ennustaa sateita, ja taivaalle alkaakin kertyä uhkaavan näköisiä pilviä, kun lähdemme eilen tutuksi tullutta Thamesin rannan kävelypolkua kohti Henleytä. Veräjistä pääsemme läpi jo rutiinilla, ja matka alkaa mukavasti hanhia ja kauriita väistellen.

Henleyssä alkaa sataa, ja sadevarusteet otetaan käyttöön pikimiten. Ukkonenkin jyrähtää kerran, mutta pysyy sitten poissa. Henley valmistautuu vuotuiseen soutukilpailluun (Royal Regatta), joka tuntuu olevan suuren luokan tapahtuma. Valtavat määrät telttoja, aitauksia, parkkipaikkakylttejä ynnä muuta rekvisiittaa on pystytetty valmiiksi, ja ilmeisesti juniorisarjojen kisat ovat jo alkaneet. Kahdeksikkoveneen kuljetus kylätien poikki muistuttaa Tatin elokuvan letkunkantokohtausta. Venettä riitti ja riitti. Harmi, kun en saanut kuvaa.

Pääsemme Henleystä mukavasti haluamallemme reitille, mutta sade on jatkuvaa, eikä matkalla paljon voi katsella maisemia. Tiet olisivat kyllä mukavan rauhallisia, mutta kovin huonokuntoisia. Rapakoitten väistely alkaa käydä työstä, ja paikoin on vettä paksulti koko tien leveydeltä. Vesi kerääntyy kaikki tielle, kun ojia ei ole lainkaan. On vain tieura, josta vesi ei pääse pakenemaan mihinkään.

Sade lakkaa Ewelmen paikkeilla, ja alamme etsiskellä sopivaa ruokapaikkaa. Tarkoitus olisi samalla kuivailla varusteitakin. Kello on kuitenkin jo niin paljon, että maalaispubit ovat sulkeneet lounaskeittiönsä, ja joudumme ajamaan takaisin Henleyhin asti, ennenkuin löytyy ruokalistaa. Onneksi reitti on laskuvoittoinen.

Palailemme leiriin tuttua kävelypolkua ja heitämme kuraantuneet tekstiilit campingin pyykkikoneeseen.

Kartta: https://www.komoot.de/tour/3164372

27.6. Henley-on-Thames

Sitten sisämaahan. Poikkeamme matkalla katsomassa pakollista nähtävyyttä, Stonehengeä, ja suuntamme lähemmäs Lontoota. Leirintäalue löytyy Thamesin rannalta Hurleystä, ja paikka vaikuttaa hienolta ja hyvin varustellulta.

Kevään karttaharjoitusten yhteydessä totesimme paikan olevan pyöräilyllisesti motissa, ja paikan päältä nähtynä täytyy todeta, että olimme tulkinneet karttoja ihan oikein. Olemme ilmeisesti jo niin lähellä Lontoota, että täällä on vain isoja ja vilkasliikenteisiä maanteitä.

Tarkoitus on lähteä huomenna Henley-on-Thamesin kautta kiertämään merkittyä pyöräilyreittiä, mutta miten päästä ensimmäiset 10 kilometriä reitin alkuun. Maantie Henleyhin on kapea ja erittäin vilkkaasti liikennöity, eli se on täysin pois laskuista. Campingin vastaanotossa toteavat saman, mutta sanovat, että Thamesin ranna  kävelypolkua voi pyöräillä. Periaatteessa niin ei saa tehdä, mutta kieltoa ei yleisesti noudateta.

Thamesin ranta on kaunista, ja rantapolku kulkee enimmäkseen kirjaimellisesti rannassa. Ongelmaksi muodostuvat lukuisat veräjät, joista ei ensi näkemältä pääse pyörällä läpi. Ahtaan portin käyttö tulee kuitenkin tutuksi, ja oppimme äkkiä, miten ujuttaa pyörä pienestä veräjästä aidan toiselle puolelle.

Ajelemme pitkin niittyjä ja polkuja ja loppumatkasta kyläteitä Henley-on-Thamesiin asti ja käännymme takaisin. Nyt tiedämme, miten huomenna päästään liikkeelle.

Tästä ei tullut kuin 17 kilometriä: https://www.komoot.de/tour/3158024

26.6. Isle of Wight

Aamulla otamme suunnan kohti Lymingtonin satamaa ja Wightin saarta. Meno-paluulippu 11 puntaa  on aika edullinen hinta 40 minuutin laivamatkasta. Polkupyörä ei ilmeisesti maksanut mitään.


Isle of Wightillä lähdemme Yarmouthin satamasta kohti saaren etelärantaa, jossa kohtaamme hirveän vastatuulen ja pitkät ylämäet. Maisema rannan maantieltä on kerrassaan upea, mutta tien vilkas liikenne pakottaa keskittymään muuhunkin kuin meren ja kallioitten ihailuun.

Muutaman kilometrin päästä reitti siirtyy aavistuksen verran sisämaan puolelle hiljaisemmille teille. Pensasaidat vaimentavat tuulen paikoin kiitettävästi, mutta pilaavat samalla kokonaan näköalat. Siellä täällä näemme vielä vilahdukselta meren ja rantakalliot, mutta muuten näkymät rajoittuvat tiehen ja kylien taloihin.

Reitti palaa vielä vähäksi aikaa rantaan ja uuvuttavan rankan vastatuuliylämäen jälkeen laskeudumme Nitoniin, jossa on vuorossa tavanmukainen pubilounas. Makkarat, muusi ja pintti paikallista tulee tarpeeseen, kun olemme jo polkeneet hyvinkin 30 kilometriä vastatuuleen ja ylämäkeen. Joskus sai polkea myös alamäkeen. Tasamaata emme tähän mennessä ole juuri kohdanneet.

Nitonista ehdimme ajaa vain muutaman kilometrin, kun Ventnorissa alkaa sade. Vettä tulee ajoittain lähes kaatamalla, ja ehdimme hädin tuskin vetää sadevaatteet ylle. Pidämme pahimman sateen bussipysäkin suojassa, ennen kuin lähdemme jatkamaan kohti pohjoista ja paluureittiä.

Hiljaiset mutta kuraiset kylätiet, pyörätiet ja huonot hiekkapolut vaihtelevat, kun reitti johtaa läpi saaren sisäosien. Sade ei ole enää niin rankaa kuin aluksi, ja ajoittain se taukoaakin.

Newportista suuntaamme takaisin kohti Yarmouthia. Maantiellä on taas melkoisesti liikennettä, mutta Calbournessa pääsemme takaisin kyläteitten rauhallisempaan ajoympäristöön. Vielä yksi tauko, ja saavumme satamaan odottamaan seuraavan laivan lähtöä.

Laivan odottelu ja purjehdus takaisin Lymingtoniin vievät aikaa niin paljon, että ilta alkaa jo hämärtää, kun ajamme takaisin leirintäalueelle.

Kartassa https://www.komoot.de/tour/3152085 on viitisentoista kilometriä merimieslisää - GPS kun mittasi myös lauttamatkat mennen tullen.

25.6. Lymington

Siirrymme ensin autolla reippaasti pitkin etelärannikkoa Lymingtoniin, jossa leirintäalue on lähellä rantaa pitkän, kapean tien päässä.

Leirin pystytyksen jälkeen lähdemme ajamaan rantaa pitkin kohti Lymingtonia. Polku on huonokuntoinen ja se kiertelee entisten suola-altaitten ympäri. Täällä on ennen erotettu suolaa merivedestä, ja vanhat allasrakenteet ja -vallit ovat vielä jäljellä tuosta 200 vuotta sitten kukoistaneesta elinkeinosta. Nyt kosteikot ovat luonnonpuistokäytössä.

Lymingtonissa käymme vanhankaupungin satamassa lounaalla. Perinteinen hampurilainen asianmukaisilla täytteillä plus ranskanperunat ja pintti Peronia vatsaan ja sitten etsimään leipäkauppaa. Pakollisten hankintojen jälkeen ajattelemme ajaa kohti Milfordia, mutta ainoa järkevä reitti kulkee campingin kautta, joten tuomme einekset autoon jääkaappiin ja jatkamme matkaa pitkin rantaa, tällä kertaa toiseen suuntaan.

Milfordissa pääsemme rantaraitille, joka muuttuu yhtäkkiä rantapoluksi. Matkanteko on hidasta, mutta näköala on hieno monikymmenmetrisen rantatöyrään reunalta. Kun meno alkaa käydä jo pikku hiljaa vaaralliseksi kapealla polulla, siirrymme takaisin maantielle, joka on epämiellyttävän vilkasliikenteinen. Että hyvä ei ole sekään...

Bartonissa käännymme kohti sisämaata ja aloitamme paluun kohti leiriä. Liikennettä on ihmeen paljon, vaikka kylät ovat pieniä. Ilmeisesti rantakaistale vaan on niin tiheästi asuttua, että ihmisiä (ja autoja) riittää joka polulle.

Matkalla kohtaamme vielä "tie suljettu" -kyltin, josta päätämme olla välittämättä. Ennenkin on samanlaisia nähty, ja kuitenkin on pyörällä päästy läpi. Niin nytkin. Tilanne osoittautuu viemärityömaaksi, jonka ylitämme parilla pyörännostolla ja koukkauksella penkan kautta.

Ja sitten takaisin leiriin. Mukava iltapäiväajelu.

Karttalinkki: https://www.komoot.de/tour/3145562

24.6. Portsmouth

Aamulla ajamme Chichesterin läpi jo tuttua reittiä ja lähdemme jatkamaan pyörätie kakkosta kohti Havantia. Matkalle mahtuu monenlaista pyöräraittia: on ihan kunnollista pyörätietä, tiehen maalattua pyöräkaistaa, jollain tavalla symbolisesti merkittyä piennarta, jalkakäytävälle vedettyä kuoppaista pyörätietä ja vaikka mitä. Ennen Havantia koukkaamme muutaman kylän läpi ihan vain päästäksemme pois maantieltä, joka on aika vilkkaasti liikennöity.

Emswothissa pidämme tauon pienessä kahvilassa, joka tarjoilee tilaamamme jäätelöt Ikea-tyyppisestä kahvikupista. Mutta pöytään tarjoiltuna. Ihan halpaa ei tosin ole sekään lysti - melkein 5 euroa kaksi palloa, mutta hyvältä maistui.


Havantissa käännymme etelään ja ajamme aika huonokuntoista sorapolkua merenrantaa seuraillen Haylingiin, jossa nautimme lounasta sataman pubissa. Kanasalaatissa on kanan lisäksi pekonia ja chorizo-makkaraa ihan kiitettävästi. Salaattiakin on, mutta ei haitaksi asti.

Syötyä hankkiudumme rantalaiturille mennäksemme lautalla Portsmouthin puolelle. Lautan kippari auttaa pyörät laivaan ja köyttää ne kaiteeseen kiinni. Tämänkertainen lautta on vähän eilistä isompi, ja istumapaikkoja löytyy kymmenkunta. Suomen lippukin kiinnostaa taas yhtä matkalaista.

Vastarannalla lähdemme polkemaan kohti Portsmouthia rantabulevardia seuraillen. Reitti vie mukavasti pitkin merenrantaa, ja kaupunki alkaa pikku hiljaa häämöttää. Keskustaan tulemme kuin varkain, ja tutustumme vanhaan satamaan rakennettuun ostos- ja ravintolakeskittymään, joka tuntuu vetävän pajon väkeä keskellä arkipäivääkin. Illalla paikka on ilmeisen täynnä, vaikka alue on melko iso.

Kaupungista ulospääsy on perinteisesti ollut hankalaa. Alkumatkasta kaikki sujuu hyvin, ja viitoitus ohjaa meitä kiitettävästi pois Portsmouthista. Coshamissa katoaa kuitenkin opastus, ja arvomme vähän aikaa oikeaa tietä, kunnes sattumalta taas huomaamme pyöräreitille johtavan viitoituksen. Täällä ei voi ajella autoteitten viittojen mukaan. Liikenne on tolkuttoman vilkasta ja tiet liikenteeseen nähden ihan liian kapeita. Valkoisen piennarviivan jälkeen alkaa välittömästi pusikko.

Havantiin asti tulemme joutuisasti pitkin moottoritien varteen tehtyä pyörtietä, mutta sitten olemme taas pahasti eksyksissä. Joko viitoitusta ei ole, tai se on kätketty niin hyvin pensaisiin, että emme havaitse sitä. Vähän aikaa ajelemme taas edestakaisin, kunnes oikea reitti löytyy.

Paluumatka Chichesteriin menee nopeasti aamuista reittiä seuraillen. Nyt emme tee ylimääräisiä koukkauksia, vaan seuraamme maantietä. Liikenne on jo vähän hiljentynyt, ja lievä myötätuulikin houkuttelee ajamaan suoraan takaisin campingiin. Reitti kaupungin läpikin on jo niin tuttu, että ei tarvitse pysähtyä kertaakaan miettimään sijaintia ja suuntaa.

Karttalinkki: https://www.komoot.de/tour/3139788

23.6. Chichester

Jatkamme autolla kahdeksisenkymmentä kilometriä länteen ja majoitumme Chichesteriin suurelle caravan- ja campigalueelle. Lääniä on valtavasti pienten tekojärvien keskellä, ja suurin osa on varattu kausiluonteiseen majoitukseen kiinteissä "asuntovaunuissa".

Lähdemme etsimään reittiä kohti kaupungin keskustaa ja hetken pähkäiltyämme löydämmekin oikean polun pään kanavan varresta. Kaupungissa hakeudumme keskustan kävelykaduille ja
poikkeamme Old Cross -pubiin lounaalle. Grillilautanen tarjoaa valikoiman pihviä, leikettä, kanaa, makkaraa ja tietysti ranskalaisia. Tämä sekä pintti Kronenburgia täyttävät vatsan mukavasti.

Tarkoituksemme on tehdä pieni maaseutukierros, mutta emme tahdo millään löytää ulos kaupungista. Opasteita ei ole, ja jos on, ne johtavat isoille valtateille. Ystävällisen kanssapyöräilijän opastuksella pääsemme vihdoin oikealle kylätielle. Ajelemme muutaman uneliaan kylän ja parin niityn läpi Itchenoriin, josta tietomme mukaan pääsee lautalla lahden yli Boshamin puolelle.

Tietomme osoittautuukin oikeaksi, mutta aikataulu on tiukka, sillä liikennöinti on juuri loppumassa tältä päivältä, kun tulemme laiturille. Lautta osoittautuu pieneksi noin viiden hengen moottoriveneeksi, johon juuri ja juuri mahtuu mukaan myös kaksi polkupyörää. Ylitys ei ole pitkä - varsinkaan, kun on laskuvesi. Lautturi veloittaa kolme puntaa hengeltä ja nostaa samaan hintaan pyörät laivaan ja laivasta pois.

Vastarannalla ajelemme pitkin hiljaisia kyläteitä Fishbourneen ja jatkamme osin jo tuttua reittiä takaisin keskustaan. Paluureitiksi campingiin valitsemme oikopolun, joka tuo meidät takaisin leiriin huomattavasti alkumatkan menoreittiä nopeammin ja sujuvammin.

Karttalinkki: https://www.komoot.de/tour/3134397

22.6. Mayfield

Sitten sisämaahan. Cuckoo trail on entisen rautatien pohjalle tehty ulkoilureitti, jota pitkin lähdemme ajamaan kohti pohjoista. Reitti seurailee vanhaa ratapengertä tehden vain muutaman koukkauksen Hailshamissa ja Horamissa, jonne se päättyy. Koko matka Horamiin on ylämäkeä, mutta nousu on niin loivaa, että sitä ei edes huomaa. Ihmisiä on eilisen tapaan paljon liikkeellä.

Horamissa alkaa todella huono reitinpätkä, joka johtaa metsän läpi kohti Mayfieldiä. Huono tilustie muuttuu vähitellen poluksi ja lopulta kehnoksi ratsastusuraksi, jolla pääsemme etenemään hädin tuskin kävelyvauhtia. Muutaman kilometrin päästä pääsemme taas maantielle ja etenemme jyrkkää ylämäkeä Mayfieldiin, jossa pubi tarjoilee auringonpaisteisessa puutarhassa cesarsalaatin (magna cum laude) ja pintin paikallista alea (lubenter).

Maasto muuttuu erittäin mäkiseksi ja tie Burwashin ja Brightlingin kautta takaisin Horamiin on yhtä ylä- ja alamäkeä. Tasamaata ei tälle väille juurikaan ole osattu tehdä. Mäet ovat jyrkkiä ja tie kapea ja mutkainen sekä paikoin huonossa kunnossa. Alamäkiä ei taaskaan uskalla rullailla, vaan jarru on käytössä koko ajan. Siitä huolimatta sekä pyörän mittari että GPS näyttävät molemmat, että yli viittäkymppiä on tultu parhaimmillaan.

Vähitellen saamme Horamin taas näkyviin ja palaamme takaisin Cuckoo trailille. Koko loppumatka onkin käytännösä alamäkeä, ja meno on erittäin kevyttä verrattuna maantielenkin ykkösellä ajettaviin ylämäkiin. Polunvarren taukopaikalla vielä pullo Budweiseria ja takaisin campingiin. Auringon polte tuntuu käsivarsissa.

Karttalinkki: https://www.komoot.de/tour/3134332

21.6. Hastings

"Vuoden pisin päivä", mainostaa BBC:n uutisten säämies ja ennustaa kaunista lauantaipäivää. Lähdemme rannikkoa toiseen suuntaan kuin eilen, kohteena Hastings, joka toissapäivänä jäi huonon sään vuoksi väliin. Ajamme pyörätie kakkosta aluksi samaa reittiä kuin torstaina, mutta toiseen suuntaan. Kaunis ilma ja vapaapäivä on houkutellut ihmiset liikkeelle, ja autoja on paljon samoilla kyläteillä, jotka toissapäivän tihkusateessa olivat hiljaisia.

Vähän ennen Bexhilliä tulemme rantaan, ja vaikka mereltä puhaltaa viileä tuuli, on ihmisiä niin paljon liikkeellä, että ajaminen on vain vähän kävelyvauhtia nopeampaa. Pujottelemme rantabulevardilla ihmisiä, heidän lapsiaan, rollaattoreja, sähkömopoja, koiria ja paikoin tosi surkeassa kunnossa olevan tien kuoppia väistellen ja saavume hijalleen Hastingsiin, joka kuhisee väkeä.

Rantabulevardin pyöräkaista on niin täynnä ihmisiä, että joudumme vähän väliä pysähtelemään ja odottamaan reitin avautumista. Ruokapaikkakin löytyy ennen pitkää katuvarresta, ja karitsanpaisti on ihan kohtuullista ja sitä on riittävästi. Syötyä ajelemme vielä vähän matkaa eteenpäin, mutta kun rannan pyörätie päättyy, käännymme paluumatkalle.

Paluureitiksi ei ole paljon vaihtoehtoja, joten seuraamme omia jälkiämme takaisin leiriin. Menomatka oli myötätuulivoittoista, mutta paluumatkan vastatuuli on pelättyä vähäisempää. Niinpä tämän päivän retki tuntuu kevyeltä eiliseen verrattuna. Kolmisenkymmentä kilometriä lyhyempi ja paria ylämäkeä lukuunottamatta täysin tasamaata.

Karttalinkki: https://www.komoot.de/tour/3134279

20.6. Brighton

Lähdemme seurailemaan valtakunnallista pyörätie kakkosta kohti rannikkoa, kohteena brittien lomanviettokaupunki Brighton. Alkumatkasta ajamme vähän matkaa pitkin hevospolkua, mutta sitten pääsemme enimmäkseen hiljaisille kylä- ja maanteille. Maisemat alkavat olla pikku hiljaa tuttuja: tien kummallakin puolella parimetrinen pensasaita, jonka takana vilahtelee lammaslaidun.

Ennen Seafordia poikkeamme laitumelle itsekin. Vilkasliikenteisen maantieosuuden vaihtoehtona on ajella kilometrin verran pitkin niittyjä lampaanpapanoita väistellen.  Pari kolme veräjää pitää myös avata ja sulkea ennenkuin olemme taas kylätiellä.

Seafordissa saamme ensimmäisen kosketuksen mereen, ja ajelemme pitkin rantaraittia poiketen välillä kahville ja kakkusiivulle. Välillä tie poikkeaa pois rannasta, ja Newhavenissa näemme sattumalta Lidlin, josta haemme täydennystä aamiassämpyläkoriin. Newhavenissa tulee kohdalle myös toistaiseksi huonokuntoisin tienpätkä, kun reitti vie pitkin hoitamatonta ja erittäin kuoppaista soratietä läpi asuntoalueen. Isompia monttuja väistellen pääsemme takaisin päällystetylle tielle ja vähän matkan päästä myös takaisin rantaan.

Newhavenista Brightoniin ajamme enimmäkseen pitkin rantaraittia, joka on pitkät matkat vedetty kalkkikivikallion juurelle aivan meren rantaan. Ensimmäisen tilaisuuden tullen nousemme rannasta kaupunkiin ja nautimme hienonoloisessa hotelliravintolassa kohtuuhintaisen lounaan. Kanasalaatti on erinomaista, mutta odotettu paikallinen olut lähinnä vetistä. Lisäksi siitä jäi kumma jälkimaku. Olikohan sekaan pantu puolukkaa tai karpaloa...

Brightonissa on paljon väkeä liikkeellä. Kaunis ilma ja ilmeisesti myös aika monen vapaapäivä edesauttavat rannan ruuhkautumista niin, että ajaminen on aika hidasta. Etsiydymme pikku hiljaa paluureitille ja pyörätielle numero 90, joka löytyykin aluksi helposti, mutta jonka viitoitus häviää pitkiksi matkoiksi. Brightonista lähtiessä ajamme tähän asti parasta pyörätietä kymmenisen kilometriä Lewesiin, jossa pyörätie päättyy. Liikenne on kuitenkin sopivasti ruuhkaista, ja pääsemme kaupungin läpi autojonon mukana isommitta ongelmitta.

Pyörätie jatkuu taas Lewesin jälkeen, ja matka joutuu mukavasti. Glyndessä pidämme vielä pikku tauon (puoli pinttiä 1664:ää on turvallinen valinta) ja etsiydymme rauhallisille kyläteille ja ajelemme takaisin leiriin illan jo viilentyessä. Yli kymmenen tunnin rupeamasta isoin osa kului menomatkan kiemuroihin ja Brightonin rantalaitureihin.

Karttalinkki: https://www.komoot.de/tour/3134124

19.6. Eastbourne

Pienen autosiirtymän jälkeen löytyy seuraava camping Eastbournen pohjoispuolelta Polegatesta. Leirintäalue on paikallisen maatilan sivu- (tai pää-)bisnes, ja isäntä toivottaa kädestä pitäen tervetulleeksi. Sekä ajaa ruohonleikkurilla nurmen lyhyeksi paikaltamme.

Aurinko paistaa, ja lähdemme leirin pystytettyämme ajamaan kohti Eastbournea. Nyt pääsemme ajelemaan liikenteeltä erotettuja pyöräteitä ja -polkuja koko matkan meren rantaan asti. Muutamat isot risteykset ja liikenneympyrät tuottavat vaikeuksia, sillä täällä on pyöräilijä aina väistämsvelvollinen. Pientenkin sivukatujen ja pihateitten risteyksiin on pyörätiehen piirretty kolmio, ja asutusalueilla ajaminen onkin sen vuoksi aika hidasta.

Rannalla tuulee, ja ajelemme ruokapaikkaa etsien myötätuuleen pitkin rantapenkkaa ja asutusalueita. Venesatamasta löytyy ravintolarypäs ja päädymme välimerenhenkiseen ristorantteen, jonka kanasalaatti on kohtalaista. Vieläkään en saa englantilaista olutta, vaan pöytään tulee pintti San Miguelia. (Eilen tuotiin pöytään Beck'siä ja tiistaina Fostersia...)

Tarkoituksemme on ajella Bexhilliin ja ehkä jopa Hastingsiin asti. Auton ikkunasta maisemat näyttivät hyviltä aiemmin päivällä. Nyt alkaa kuitenkin sade uhata siinä määrin, että käännymme puolimatkasta takaisin ja ajelemme ajoittaisessa tihkusateessa pitkin maaseututeitä takaisin leiriin.

Tänään tuli vain 30 kilometriä, mutta kuitenkin ihan sopivasti iltapäiväajeluksi.

Komoot-sivuston linkki reittikarttaan: https://www.komoot.de/tour/3134074

18.6. West Hythe - Rye

Öisen sateen jäljiltä tie on aamulla vielä märkä, kun lähdemme polkemaan leiristä lounaaseen kohti Ryen vanhaa satamakaupunkia.

Menomatkalla valtakunnallisen pyörätien numero on kaksi, ja reittiä on helppo seurata halki laakeitten peltomaisemien. Matkalla ei ole mäen mäkeä, koska seutu on entistä vesijättömaata, joka on kanavoitu ja kuivattu viljelykäyttöön. Herne- ja vehnäpeltoja sekä valtavia perunamaita riittää yksi toisensa jälkeen. Ja lammaskatraita. 

Tilustiet ja kylänraitit ovat enimmäkseen hiljaisia, ja vain parissa kohdassa joudumme ajamaan jossain määrin vilkasliikenteistä maantietä. Välillä ajamme myös lammaslaitumien halki, ja pyörätien katkaisevat karjaportit, jotka estävät lampaita ja muuta karjaa häipymästä omille teilleen.

Lyddin jälkeen tulemme meren rantaan ja nousemme ajamaan hetkeksi rantavallille, joka on rakennettu torjumaan meren hyökkäykset alavalle rantakaistaleelle. Näkymä on hieno, mutta tunnelmaa haittaa kolea tuuli ja ajoittainen tihkusade.

Ryen sisäsataman kohdalla toteamme, että on ilmeisesti laskuvesi, koska kaikki laivat ovat kuivilla... Vuorovesi näkyy täällä olevan monta metriä. 

Ryen vanhassa kaupungissa kahvila tarjoaa kalaa, jonka nimeä emme loppujen lopuksikaan saaneet selville suomeksi, mutta kohtalaisen hyvää oli. Kaupunki itse on korkealla mäellä turvassa mereltä, ja se onkin sijaintinsa puolesta ollut menneinä aikoina merkittävä satama.

Jatkamme ajoa pitkin Royal Military Canalin rantaa kohti Appledorea. Kanavaa alettiin rakentaa vuonna 1804 Napoleonin sotajoukkoja vastustamaan, mutta Nelson ehti voittaa seuraavana vuonna ranskan laivaston Trafalgarin taistelussa ennen kuin kanava otettiin käyttöön. Eli turhaan tuli tehtyä sekin. 

Appledornissa nautimme teet herttaisen teehuoneen terassilla. Kaikki kupit, lautaset ja muukin ovat eri paria, mutta ah niin englantilaisia ja ruusukoristeisia. 

Koko reitin ainoa ylämäki - ja kovin pieni sekin - tulee Appledornin kohdalle, jossa tie poikkeaa vähän matkaa Military Canalin rannasta. Muuten saamme ajella täydellistä tasamaata myös takaisin leiriin.

Karttalinkki tämän päivän lenkille on tässä: https://www.komoot.de/tour/3085792

17.6. West Hythe - Canterbury

Pari päivää autolla halki Ruotsin, Tanskan ja Saksan, vähän Hollantia ja Belgiaa, lautta Dunkerquesta Doveriin - ja täällä ollaan. Kesäloma alkakoon!

Hythe

Ensimmäinen aamu Englannissa on pilvinen ja hiukan kolea, kun lähdemme ensin kohti Hytheä. Poikkeamme Hythessä meren rannassa ja alamme nousta sisämaahan vievää tietä. Menomatka Canterburyyn seuraa valtakunnallista pyöräreittiä, joka on hyvin viitoitettu.

Korkeuseroja on melkoisesti. Mäet eivät ole korkeita, mutta joskus niin jyrkkiä, että on parempi kävellä.

Reitti on vedetty pitkin kyläteitä, jotka ovat paikoin aika vilkasliikenteisiä. Tiet ovat kapeita, usein yhden auton levyisiä, ja niitä reunustaa korkea pensasaita, mikä tekee tiestä vielä ahtaamman tuntuisen. Pensasaita leikkaa kyllä mukavasti muuten koleaa pohjoistuulta, mutta samalla se estää tehokkaasti näkemästä minkään mutkan taakse. Alamäkiä ei uskalla rullailla, kun ei tiedä, onko mutkan takana joku tulossa.

Muutamia kaneja ja oravia pomppii siellä täällä tien poikki, ja tienvarren laitumilla käyskentelee "tavallisen" karjan lisäksi muun muassa laamoja. Lampaita on runsaasti, samoin hevosia näkyy olevan vähän joka talon lähiniityllä.

Canterburyssa on kahvilan chili con carnessa chiliä muuallakin kuin vain nimessä, ja lyhyen kaupunkikierroksen jälkeen hakeudumme paluureitille. Alkumatka sujuu ajellessa Stour-jokea myötäilevää pyörätietä, mutta pian nousemme pois jokiuomasta metsäisille poluille ja pikkuteille. Täällä ei ole niin paljon liikennettä kuin alkumatkalla.

Ashfordissa hukkuu reitti pahemman kerran. Loppumatka ei nimittäin seuraa seuraa viitoitettuja pyöräreittejä. Emme löydä oikeaa ulosmenoväylää ja harhailemme melkoisen tovin ja useampia kilometrejä paluureittiä etsien. Suuntaa otetaan  vuoroin kartasta ja vuoroin auringosta,  mutta törmäämme aina joko tietöihin tai valtateihin, joilla ei voi ajaa polkupyörällä.

Harhailusta on se hyöty, että löydämme sattumalta marketin, josta voimme täydentää aamiaisvarastomme. Pikkuhiljaa löytyy myös oikea polku, ja palailemme campingiin pitkin maanteitä, jotka illansuussa alkavat jo hiljentyä autoliikenteestä. Ihan ei tullut sata kilometriä mittariin heti ensimmäisellä ajokerralla.

Tämän päivän reitti löytyy tästä Komoot-sivuston linkistä: https://www.komoot.de/tour/3085742