
Aamulla ajamme Chichesterin läpi jo tuttua reittiä ja lähdemme jatkamaan pyörätie kakkosta kohti Havantia. Matkalle mahtuu monenlaista pyöräraittia: on ihan kunnollista pyörätietä, tiehen maalattua pyöräkaistaa, jollain tavalla symbolisesti merkittyä piennarta, jalkakäytävälle vedettyä kuoppaista pyörätietä ja vaikka mitä. Ennen Havantia koukkaamme muutaman kylän läpi ihan vain päästäksemme pois maantieltä, joka on aika vilkkaasti liikennöity.
Emswothissa pidämme tauon pienessä kahvilassa, joka tarjoilee tilaamamme jäätelöt Ikea-tyyppisestä kahvikupista. Mutta pöytään tarjoiltuna. Ihan halpaa ei tosin ole sekään lysti - melkein 5 euroa kaksi palloa, mutta hyvältä maistui.

Havantissa käännymme etelään ja ajamme aika huonokuntoista sorapolkua merenrantaa seuraillen Haylingiin, jossa nautimme lounasta sataman pubissa. Kanasalaatissa on kanan lisäksi pekonia ja chorizo-makkaraa ihan kiitettävästi. Salaattiakin on, mutta ei haitaksi asti.
Syötyä hankkiudumme rantalaiturille mennäksemme lautalla Portsmouthin puolelle. Lautan kippari auttaa pyörät laivaan ja köyttää ne kaiteeseen kiinni. Tämänkertainen lautta on vähän eilistä isompi, ja istumapaikkoja löytyy kymmenkunta. Suomen lippukin kiinnostaa taas yhtä matkalaista.

Vastarannalla lähdemme polkemaan kohti Portsmouthia rantabulevardia seuraillen. Reitti vie mukavasti pitkin merenrantaa, ja kaupunki alkaa pikku hiljaa häämöttää. Keskustaan tulemme kuin varkain, ja tutustumme vanhaan satamaan rakennettuun ostos- ja ravintolakeskittymään, joka tuntuu vetävän pajon väkeä keskellä arkipäivääkin. Illalla paikka on ilmeisen täynnä, vaikka alue on melko iso.
Kaupungista ulospääsy on perinteisesti ollut hankalaa. Alkumatkasta kaikki sujuu hyvin, ja viitoitus ohjaa meitä kiitettävästi pois Portsmouthista. Coshamissa katoaa kuitenkin opastus, ja arvomme vähän aikaa oikeaa tietä, kunnes sattumalta taas huomaamme pyöräreitille johtavan viitoituksen. Täällä ei voi ajella autoteitten viittojen mukaan. Liikenne on tolkuttoman vilkasta ja tiet liikenteeseen nähden ihan liian kapeita. Valkoisen piennarviivan jälkeen alkaa välittömästi pusikko.
Havantiin asti tulemme joutuisasti pitkin moottoritien varteen tehtyä pyörtietä, mutta sitten olemme taas pahasti eksyksissä. Joko viitoitusta ei ole, tai se on kätketty niin hyvin pensaisiin, että emme havaitse sitä. Vähän aikaa ajelemme taas edestakaisin, kunnes oikea reitti löytyy.
Paluumatka Chichesteriin menee nopeasti aamuista reittiä seuraillen. Nyt emme tee ylimääräisiä koukkauksia, vaan seuraamme maantietä. Liikenne on jo vähän hiljentynyt, ja lievä myötätuulikin houkuttelee ajamaan suoraan takaisin campingiin. Reitti kaupungin läpikin on jo niin tuttu, että ei tarvitse pysähtyä kertaakaan miettimään sijaintia ja suuntaa.
Kartta