13.7. Lee Valley - Hertford

Leirimme on melkein 50 kilometriä pitkän Lee Valleyn puiston keskivaiheilla. Eilen ajoimme puistoa etelään, ja nyt suuntaamme pohjoiseen. Ajamme aluksi valtakunnallista pyörätie ykköstä, joka kiertelee kanavapoluilta pikku järvien rannoille ja kumpuilevalle maaseudulle. Viljapellot lainehtivat vain muutaman kymmenen kilometrin päässä valtavan metropolin keskustasta, ja pilvenpiirtäjät siintelevät utuisen maiseman horisontissa.


Roydonin kohdalla pyöräreitti yksi lähtee kohti itää ja Pohjanmeren rannikkoa, mutta me suuntaamme kohti Warea, joka - kuten muutkin kanavanvarren kylät - on jo viikinkien aikana ollut keskeinen kauppapaikka. Joet ja sittemmin varsinkin kanavat olivat rautateitten tuloon asti kaupan ja teollistumisen elinehtoja.

Waresta ajamme vielä vähän matkaa eteenpäin Hertfordiin ja edelleen länteen Cole Greenwaylle. Tänne ajoimme 3.7., kun olimme Welwyn Garden Cityssä campingissa, ja kun reittikin on vanhaa rautatiepohjaa, joka on vedetty aivan pusikkoon, käännymme takaisin.

Broxbournen jälkeen pidämme ylimääräisen tauon. Kanavalla on nimittäin jäätelövene, jolla on ihan pakko asioida. Asiakaskunta heittää huulta ja tunnelma "kioskilla" on mainio. Jätskipikari on kallis, mutta kioskityttö joutuukin pitämään aggregaattia päällä saadakseen pehmiskoneen toimimaan. Joten kulujakin on.

Palailemme leiriin kanavaa seuraillen ja loppumatkassa kaneja väistellen.

Huomenna on lähtö kohti Doveria ja Ranskaa. Englannissa tuli pyöräilykilometrejä 1480 (autoilukilometrejä alle tuhat), ja nyt voi sanoa, että on hyvä käydä välillä ulkomailla katsomassa, miten hyvin asiat kotona ovat. Ei ihme, että täällä on aika vähän pyöräilijöitä liikkeellä...

Kartta: https://www.komoot.de/tour/3302020

12.7. Lontoo

Lähdemme polkemaan kohti Cityä Lee Valleyn pyörätietä seuraillen. Lea-joen kanavan hinauspolku on itse asiassa kävelytie, mutta pyöräilijät näkyvät sitä yleisesti käyttävän. Siispä mekin.

Polku on hyväkuntoinen ja leveä. Ainoastaan sulkujen (joita niitäkään ei ole monta) kohdalla pinta on nupukiveä, joka on niin epätasaista, että on parempi kävellä. Kanavalla on hiljaista. Jokiveneitä on paljon, ja monessa niistä asutaan, mutta ihmiset eivät vielä ole heränneet lauantaipäivän toimiinsa. Soutuklubilla sen sijaan on jo toimintaa, ja junnujen valmentajat antavat äänekkäästi ohjeita tuleville soutajille, joita kanavalla on harjoittelemassa.

Pääsemme ajamaan aivan keskustaan asti (yli 25 kilometriä) pitkin kanavan vartta kohtaamatta lainkaan autoliikennettä. Tulemme Thamesin rantaan Limehousen kohdalla, joka - kuten moni muukin entinen Lontoon "tokka" on muutettu viihtyisäksi asuinalueeksi, ja vanhat tavaralaiturit toimivat nyt venesatamina.

Ajelemme Thamesin rantaraitteja ja hiljaisia asuinkatuja, kunnes tulemme Towerin tienoille. Yhtäkkiä on kaduilla ja rannoilla tuhatmäärin ihmisiä. Jonkin sortin ympäripurjehdus on menossa, ja kansaa on niin paljon, että poikkeamme rannasta kaduille ja lähdemme ylittämään Thamesia Towerin siltaa pitkin.

Siltakin on tupaten täynnä kansaa, ja päälle pätteeksi pääsemme seuraamaan ei ihan yleistä tapahtumaa, eli sillan nostoa. Muutaman purjeveneen päästäminen Towerin sillasta läpi kaupungin keskustaa kohti aiheuttaa vähäksi aikaa melkoisen liikennekaaoksen, vaikka silta ei kauhean monta minuuttia pystyssä olekaan.

Poikkeamme pizzalle ja lähdemme Thamesin etelärantaa pitkin kohti Greenwichiä. Välillä poljemme pitkin rantalaituria, välillä taas korttelin-parin päässä rannasta pitkin katuja ja puistoja. Greenland Dock on laiturialue, jolta aikanaan on lähdetty Grönlannin vesille valaanpyyntiin. Samoille laitureille on myös aikanaan tuotu puuta Skandinaviasta, ja kaduille on annettu paljon pohjoismaisia nimiä. Finland Street ja Helsinki Square edustavat Suomea.

Greenwichissä alitamme joen kävelytunnelia pitkin ja ajamme Lontoon uuteen liike-elämän keskukseen West India Docks'iin. Toimistotornit ja -korttelit ovat hiljaisia lauantai-iltapäivänä, mutta kaikesta näkee, että arkena riittää ihmisvilinää. Kadut ja jalkakäytävät ovat laajoja ja taksikaistoja riittää.

Vähitellen tulemme takaisin Limehouseen ja palaamme aamupäivästä tuttuja kanavanrantoja takaisin campingiin. Nyt on kanavilla elämää. Jokiveneissä grillataan, pubit ovat levittäytyneet rantateille ja ihmisiä on liikkeellä lämpimässä kesäillassa.

Kartta: https://www.komoot.de/tour/3255542

9.7. Burford - Chipping Norton

Ajamme aamulla vanhaa tuttua reittiä Burfordiin ja käännymme sieltä Swinbrookin suuntaan. Tuulee aika lujasti, mutta varsinkaan laaksoissa tuuli ei juurikaan tunnu. Pikku hiljaa nousemme kuitenkin Leafieldiin ja vijelystasangoille. Nyt on vastatuuli niin kova, että isommissakaan alamäissä vauhti ei kiihdy pelottavan kovaksi. Maisemat ovat hienot. Maasto on kumpuilevaa ja pensasaitojen ja metsikköjen ruuduttamaa. Vihreää näkyy eri sävyissä.

Tie Chalingtonin kautta Chipping Nortoniin on hiljaista kylätietä, ja aikaa jää maisemien ja laidunmaiden katseluun. Chipping Nortonissa jalkaudumme hetkeksi, kun paikallisella torilla on markkinat, eikä ajotilaa juurikaan ole. Hakeudumme lounaalle, ja pubin isäntä toivottaa meidät tevetulleeksi selvällä suomen kielellä. Käy ilmi, että hänellä on suomalainen vaimo. Ei ihme, että 'tervetuloa' ja 'kiitos' tulevat sujuvasti.

Jatkamme matkaa Adlestropin suuntaan, ja sivuutamme ihka oikean näköisen ökykartanon. Torpan mailla on takuuvarmasti oma peurapuisto metsästystä varten ja oma pyökkimetsä kettujahtiin... Ainakin muurin korkeus ja portin jämäkkyys antaisivat moista odottaa.


Adlestropissa käännymme myötätuuleen, ja pyörä rullailee loivissakin alamäissä niin hyvin, että ajamme huomaamatta parista risteyksestä ohi. Miltonissa pidämme tälle retkisavotalle harvinaisen jäätelötauon ja jatkamme kohti Burfordia. Ennen Tayntonia tulee vielä parikilometrinen alamäki, mutta kuoppainen tie ja kapeat, pimeät mutkat hillitsevät vauhdinpitoa.

Burfordin läpi kulkee valtatie, ja kaupungin ainoalla kadulla on yhden auton ajettava silta. Liikennevalot ohjaavat liikennettä, mutta ruuhka on ilmeisen krooninen. Molempiin suuntiin on valtava jono, joka ei purkaudu varmaan ennen aamuyötä.

Burfordin laaksosta on pakko kävellä ylös. Mäki on niin pitkä ja jyrkkä, että ei viitsi alkaa vääntää pyöränkampea. Vauhti olisi kuitenkin se sama neljä kilometriä tunnissa kuin kävellenkin. Loppumatka campingiin lasketellaan myötätuulivoittoisesti.

Kartta: https://www.komoot.de/tour/3235594

8.7. Burford - Northleach

Iltaan asti jatkuneen sateen jäljiltä tiet ovat vielä märkiä, kun lähdemme ajamaan leiristä länteen pitkin pieniä maanteitä. Matkan varrella on hiljaisia pikkukyliä, joissa pääasiallinen talon- ja aidanrakennusaine on kivi. Kiviaitaa riittää kilometrikaupalla, ja kaikki talot ovat samanvärisiä: harmaata tai vaaleanruskeaa kiveä. Valtavat muratit ja villiviinit pehmentävät kuitenkin arkkitehtuuria, ja kukkivat puutarhat antavat väriä.

Kiviaidassa on se hyvä puoli, että se ei ole kaksi-kolme metriä korkea kuten pensasaita. Kiviaidasta näkee yli, ja maisema on heti paljon avarampi kuin pusikossa ajaessa. Laajat viljapellot ja lammaslaitumet levittyvät kylien välisten pikkuteiden molemmin puolin.


Fossebridgessä alkaa sade uhata, ja etsiydymme hetken harhailun jälkeen tienvarsikahvilaan lounaalle. Lista on aika lyhyt, ja siltäkään ei enää kaikkea saatavissa, mutta saamme kuitenkin vatsantäytettä. Tihkusadekin lakkaa.

Etenemme Northleachiin ja sieltä edelleen puron vartta seuraillen Burfordiin. Jokaisessa risteyksessä on pysähdyttävä tarkistamaan kartasta oikea reitti. Kaikissa risteyksissä ei ole viittoja, ja joskus viitoitus on vähän epäselvä. Burfordissa pidämme marssitauon, ja alamme etsiä oikeaa kadunpäätä, jotta pääsemme vielä jatkamaan pienen lenkin ennen autolle paluuta.

Cartertoniin tullessa joudumme ratsastuspolulle, jota onneksi ei tarvitse ajaa pitkää matkaa. Se kun on vähän liejuinen. Cartertonissa olemme taas vähän hukassa, kunnes oikea tie löytyy. Nyt olemme äskeisen polun sijasta valtatiellä, jolla liikenne on vilkasta ja nopeusrajoitus ilmeisen korkeanpuoleinen.

Rauhallisempi maantie löytyy taas pian, ja ajelemme valtavan aurinkovoimalatyömaan halki sekä villieläinpuiston sivuitse takaisin leiriin.

Kartta: https://www.komoot.de/tour/3232496

7.7. Burford

Leirintäalue on paikallisen villieläinpuiston naapurina, hieno Caravan Club -alue. Hyvin hoidettu ja huippusiisti. Ei kuitenkaan kallis.

Päätämme ennen varsinaiselle iltapäiväajelulle lähtöä käydä kaupassa, koska lyhyen automatkan varrelle Oxfordista tänne ei sattunut yhtään markettia. Ajelemme Burfordiin pieniä kyäteitä pitkin ja löydämme paikallisen pikkumarketin pääkadun varresta. Samalla käymme syömässä ja ostamme infosta paikallisen pyöräkartan.

Paluumatkalla alkaa taivaalle kertyä pahan näköisiä sadepilviä, ja kiirehdimme takaisin leiriin. Olemme perillä vain minuutteja ennen kuin alkaa sataa. Sade yltyy, ja välillä ukkostaakin. Loppujen lopuksi sade jatkuu iltaan asti, ja päätämme jättää tältä päivltä enemmät pyöräilyt väliin.

Kauppareissusta tuli 15 kilometriä: https://www.komoot.de/tour/3232414

6.7. Oxford Canal

Ajamme aamulla ensin kaupungin halki pyöräreitti viitosta ja lähdemme seuraamaan Oxford Canalia pohjoiseen. Kanavapolku on alkumatkasta kohtalaisen hyväkuntoinen, ja matka etenee mukavasti Kidlingtoniin asti. Kanavalla on paljon veneitä liikkeellä, ja joillekin suluille näkyy olevan pitkä jono. Sulkuun mahtuu kerrallaan vain yksi vene, ja toiminta suluilla on käsikäyttöistä ja aika hidasta. Näemme myös muutaman käsikäyttöisen nostosillan. Siltasysteemi toimii vastapainon avulla, ja kansi näyttää nousevan kohtalaisen kevyesti.

Kidlingtonista eteenpäin hinauspolku muuttuu sananmukaisesti poluksi. Toisella puolella vaanivat piikkipensaat ja nokkoset, toisella puolella uhkaa putoaminen kanavaan. Väliin ei jää kovinkaan leveää ajotilaa. Polku on lisäksi kamalan kuoppainen ja viettää usein kanavaan päin. Eteneminen on tavattoman hidasta ja rasittavaakin, kun koko ajan täytyy tarkkailla kiviä ja kuoppia ja puun oksia. Kypärästä on konkreettista hyötyä...

Heyfordiin mennessä kyllästymme olemattomaan polkuun ja nousemme tielle. Käymme samalla syömässä kanavan varren huoltiksella. Polttoainetta, kaasupulloja, kauppa ja ravintola ihan kuin kuivan maan valtatielläkin.

Jatkamme vielä tietä pitkin Astoniin ja Somertoniin, josta käännymme takaisin päin. Maasto on kumpuilevaa ja manteitten ja kyläteitten liikenne sunnuntai-iltapäivänä rauhallista. Hienot maisemat yli laakson avautuvat pensasaidan satunnaisista aukoista.

Ajelemme teitä pitkin takaisin Kidlingtoniin, jossa laskeudumme takaisin kanavan hinauspolulle. Liikenne kanavalla on hiljentynyt, samoin kanavapolku on hiljainen, kun poljemme takaisin kaupunkiin. Pari kilometriä ennen campingia alkaa sataa kaatamalla, joten turhaan emme ottaneet sadevarusteita mukaan, vaikka päivä olikin muuten aurinkoinen.

https://www.komoot.de/tour/3221264

5.7. Oxford - Wantage

Aamulla sataa vettä vuoroin vasemmalta oikealle, vuoroin ihan perinteisesti ylhäältä alas, joten lykkäämme lähtöä ja odotamme, että sade vähän hellittää.

Suuntaamme etelään pyörätie viitosta, joka seurailee alkumatkan Thamesin rantapolkua. Pyöräpolku on paikoin tosi huonokuntoinen, ja matka etenee hitaasti kohti Abingdonia. Pidämme matkalla myös vähän aikaa sadetta suuren vaahteran katveessa. Abingdoniin tullessa sade hellittää, mutta kylän keskustorilla soi hevimusiikki sen verran lujaa, että jatkamme saman tien matkaa Didcotin suuntaan.

Sivuutamme atomivoimalan, jossa ilmeisesti on pantu pellit kiinni. Lauhdutinvesitorneista ei nouse höyryä, ja koko alue vaikuttaa hylätyltä. Pyörätie sen sijaan on harvinaisen hyväkuntoinen. Didcotissa nautimme lounasta Walesin Prinssissä (mistä ne keksii näitä pubien nimiä? Wantagessa on pubi nimeltä Amiraali Nelsonin Nälkäinen Hevonen!) ja jatkamme matkaa kohti Wantagea.

Poljemme pikku kylien läpi, ja paikoin tie on taas tosi huonoa. Maisemakin on enimmäkseen pensasaitaa, kunnes reitti nousee ylängölle. Näköala kohti Didcotia on hieno, ja pilvetkin alkavat hajota. Matkalle sattuvat kylätieosuudet ovat hiljaisia. Lieneekö lauantai-iltapäivä ja potkupallokilpailut syynä siihen, että juuri ketään ei ole liikkeellä.

Wantagessa ihailemme kylän keskustaa ja alamme etsiä reittiä takaisin kohti Oxfordia. Tästä eteenpäin ei ole merkittyä pyöräilyreittiä, mutta onnistumme hakeutumaan hiljaisille maanteille, jotka johtavat läpi Groven, Fyfieldin ja muitten pikku kylien kohti Oxfordia. Vasta saapuessamme kaupunkiin hukkuu viitoitus ja joudumme hetken etsiskelemään reittiä, jotta pääsemme takaisin campingiin.

https://www.komoot.de/tour/3208722

4.7. Oxford

Oxfordin leirintäalue on vain muutaman kilometrin kaupungin eteläpuolella. Ajamme yliopistokaupunkiin Thamesin rannan kävelypolkua, ja saamme taas seurata toimintaa sulkuporteilla. Tällä kertaa ne toimivat näemmä sähkömoottorilla, ei käsipelillä niinkuin Grand Union -kanavalla.

Kaupungin keskustassa parkkeeraamme pyörät ja tutustumme kaupunkiin jalkapatikassa. Collegeja on runsaasti, samoin collegejen nimikkokirkkoja. Ulkomaankieltä kuulee varmaan enemmän kuin missään muussa Englannin kaupungissa. Ainakin espanja, ranska, saksa, kiina, japani ja suomikin pisti korvaan.

Jatkamme ajamista ilman sen parempaa reittisuunnitelmaa keskustasta pohjoiseen. Jonkun matkan päässä yritämme löytää reitin Thamesin rantaan, mutta saavuttamamme vesireitti osoittautuukin Oxfordin kanavaksi. Rantapolku on kovasti huonokuntoinen, mutta sinnittelemme sitä pitkin takaisin keskustaan, ja siitä eteenpäin merkittyä pyöräreitti viitosta takaisin campingiin.

Tänään ei ajettu paljon, koska iso osa iltapäivästä oltiin kävelymiehinä.

https://www.komoot.de/tour/3201819

3.7. Luton

Aamulla suuntaamme kanavan vartta etelään. Kanavalla ovat jokivenematkaajat jo heränneet, ja seuraamme tovin sulkutyöskentelyä Three Locks'issa. Kaikki tapahtuu näemmä itsepalveluna ja manuaalisesti. Ihan kevyttäkään homma ei näytä olevan. Sulkuportti on raskas kääntää, ja veden vastus antaa lisätehoa harjoitukselle.

Pikku hiljaa veneet pääsevät sulkujen läpi kanavaa ylöspäin, ja me jatkamme matkaa aina merkityn pyöräreitin päähän asti. Kanava itse jatkuisi Lontooseen saakka, mutta kunnostettu hinauspolku päättyy Leighton Buzzardin eteläpuolelle. Siitä eteenpäin kanavan reunat ovat ruohikkoa ja pusikkoa. Käännymme siis takaisin ja lähdemme Leighton Buzzardista itään koti Lutonia.

Ruokapaikka löytyy Stanbridgestä, ja vatsat täynnä talon hampurilaista ja halloumisalaattia jatkamme muutaman kilometrin matkan pitkin vanhaa ratapohjaa tasaisesti ylämäkeen nousten. Tätä on mukava lasketella takaisin tullessa... Kun tulemme Hougton Regisisiin, hukkuu viitoitus, ja ajamme melkein Dunstablen keskustaan, ennen kuin uskomme, että reitti ei ole täällä päinkään.

Pienen etsiskelyn jälkeen oikea polku taas löytyy. Se tosin ei ole piirretty karttaamme likikään niin kuin se on maastossa. Ilmankos kurssi olikin hukassa pahemman kerran. Jatkamme puistojen ja asuinalueitten läpi Lutonin laitamille ja käännymme takaisin.

Paluureitti on menomatkaa lyhyempi, kun emme tee turhia ketunlenkkejä. Pidämme tauon menomatkan ruokapaikassa ja palaamme Leighton Buzzardiin oikotietä. Maantie ei ole ihan rauhallisemmasta päästä, mutta osuus on lyhyt. Loppupätkä tullaan aamusta tuttua kanavapolkua.

https://www.komoot.de/tour/3201671

Tänään tuli täyteen tuhat kilometriä. Ajopäiviä on kertynyt 17, joten päivää kohti tulee kilometrejä vain alle 60. Keskimääräistä päivämatkaa lyhentää se, että olemme monena päivänä ensin vaihtaneet autolla paikkaa, ja lähteneet pyöräilemään vasta iltapäivällä. Mutta ihan hyvä väliaika. Tässä on vielä yli kymmenen päivää jäljellä.

2.7. Milton Keynes

Aamupäivän automatka on noin 80 kilometriä ja leiripaikka löytyy vaihteeksi maatilan pihalta Grand Union -kanavan varresta. Leirin pystytyksen jälkeen lähdemme ajamaan pitkin kanavan hinauspolkua Milton Keynesiin.

Polku on monin paikoin huonokuntoinen ja pensaikko on kasvanut melkein kanavaan asti. Pensaat raapivat käsivarsia ja jalkoja kapealla ja kuoppaisella polulla. Matka eteneekin aika hitaasti, kun välillä joudumme myös väistelemään vastaantulijoita ja kanavan varren onkijoita. Myös muutamissa rantaan kiinnitetyissä asuntolaivoissa on toimintaa. Kuka korjailee kukkaistutuksia, kuka laivaansa ja kuka polkupyöräänsä. Kaikki toiminta sijoittu pakostakin rantapolulle, koska laivoissa ei ole varsinaista oleskelukantta, vaan koko laiva on katettu asunnoksi.

Itse Milton Keynes on kaupungiksi kummallinen. Itse keskustaa on vaikea löytää. Sen sijaan koko kaupunki tuntuu olevan rakennettu toimistoiksi, jotka on jaettu selkeään ruutukaavaan vedettyjen leveitten katujen varsille. Kaikki on uutta, ja ihmettelemme, mitä on tapahtunut alkuperäiselle kaupungin keskustalle.

Löydettyämme viimein ruokapaikan ja käytyämme syömisen jälkeen ruokakaupassa, lähdemme ylittämään kapungin halkovia rautatietä ja moottoritietä. Radan toiselta puolelta löydämmekin vanhan kyläkeskuksen, tuntomerkkinä kirkko ja hautuumaa. Nyt se on jäänyt keskiluokan asumalähiöksi.

Jatkamme vielä vähän matkaa kanavan vartta eteenpäin ja ihastelemme laajoja puistoja, jotka kaavoittaja on jättänyt kaupunkilaisten käyttöön. Lasten leikkipaikkoja ja liikuntapaikkoja on koko matkan kanavan ja asumalähiöitten väliin jätetyllä viherkaistalla.

Jonkin matkaa ajetuamme käännymme takaisin, ja seurailemme pyörätie kuutosta, joka poikkeaa välillä kanavan varresta pikku kyliin ja asuinalueille. Merkitty pyörätie palaa kanavan rantapolulle Milton Keynesin eteläpuolella, ja jatkamme omia jälkiämme takaisin campingiin.

https://www.komoot.de/tour/3201611

1.7. Welwyn Garden City

Suuntaamme aamulla reittimme Welwynistä pohjoiseen, aluksi valtakunnallista pyörätietä numero 12. Pyörätie kaupungissa! Täkäläinen harvinaisuus on rakennettu Welwyn Garden Cityyn. Mutta kaupunki onkin suunniteltu puutarhakaupungiksi, jossa talojen ja kadun väliin jää vihreä alue. Niinpä tilaa on myös pyöräteille.

Puutarhakaupungissa (sen paremmin kuin missään muuallakaan) ei kuitenkaan leikata pensaita, jotka ennen pitkää peittävät kaikki liikennemerkit. Nytkin on pyörätien viitta niin pahasti puskissa, että ajamme aluksi pari kilometriä väärään suuntaan, kun emme näe viitoitusta.

Oikea reitti löytyy, ja lähdemme kohti maaseutua. Ensin taas pitkin vanhaa rautatiepohjaa, jolta kiskot on rullattu pois joskus 60-luvulla. Sitten siirrymme hiljaisille kyläteille, ja tutustumme muun muassa erikoisuuteen nimeltä kahlaamo. Puron yli ei ole rakennettu siltaa, vaan tie on vedetty suoraan puron poikki. Vettä ei ole paljon (ainakaan nyt), mutta jalankulkijoille on kuitenkin varattu korotettu jalkakäytävä, jotta jalat eivät kastu.

Pieniä maalaiskyliä on tuhka tiheään, samoin kyläteitä. Kaikissa risteyksissä ei taaskaan ole viitoitusta, mutta onnistumme säilyttämään suunnitellun reitin. St. Paul's Waldenissa kylän pubi tarjoilee äijäruokaa (kinkkua ja kaksi paistettua munaa plus ranskikset) ison annoksen. Kerrankin myös paikallinen panimotuote on tyydyttävää.

Jatkamme edelleen pikku kylien läpi Whitwelliin, jossa on päivän ainoa vilkas maantieosuus. Kilometrin pätkä on onneksi alamäkeä, ja selvitämme sen suht nopeasti. Itse kaupuki on vanha roomalainen (niinpä tietysti) jokivarren myllykylä, jonka konditoriassa juomme taukokahvit ja -teet.

Paluumatka Welwyniin ajetaan taas pitkin vanhaa ratapohjaa. Ayot Greenin kohdalla yhytämme aamuisen reittimme ja poljemme sitä pitkin takaisin kaupunkiin. Päivää on vielä jäljellä, ja päätämme jatkaa Welwynistä eteenpäin kohti Hertfordia. Pyöräpolku
on taas vanhaa rautatietä, ja se on vedetty pitkin metsiä ja pusikkoja. Maisema on sangen yksitoikkoinen, ja kun vielä alkaa näyttää sateelta, käännymme takaisin kohti campingia.

Pitkästä aikaa ei satanut koko päivänä. https://www.komoot.de/tour/3182384

30.6. Welwyn Garden City

Ajamme taas vähän matkaa autolla ja asetumme Caravan Clubin leirintäallueelle Welwyniin. Leiri on pystyssä puolen päivän jälkeen, ja lähdemme kaupungille tarkoituksena käydä kirjakaupassa ostamassa vähän parempia pyöräkarttoja. Vastoin odotuksia ei sen paremmin kirjakaupasta kuin pyöräilyliikkeestäkään löydy meille apuja, joten joudumme tyytymään netistä printattuihin aanelosiin, jotka eivät ole ihan parhaita mahdollisia meidän tarkoitukseemme.

Albans Way on entisen rautatien pohjalle tehty pyörätie Welwynin ja St. Albansin välillä. Reitti on rauhallinen ja loivapiirteinen, kuten rautatien pitää ollakin. Rautatien tapaan se myös kulkee täysin puskissa. Polun kummallakaan puolella ei ole maisemaa eikä mitään katsomista. Pinta on kuitenkin hyvä ja ajamme Albans Wayta perille asti St. Albansiin.

St. Albans on yksi Englannin vanhimpia kaupunkeja, ja keskustan kävelyalue ja luostarikirkon ympäristö ovatkin viihtyisiä ja kiireettömiä paikkoja. Itse kaupunki ei meille tarjoa taukopubia enempää, joten suuntaamme pikkuhiljaa takaisinpäin.

Paluureittiä yritämme etsiä vähän eloisammasta ympäristöstä. Menomatkan pensaikot on jo nähty. Risteilemme puistojen ja asuinalueitten halki kohti Welwyniä, ja onnistumme olemaan eksymättä, kunnes ihan lopuksi lähdemme oikaisemaan merkitsemätöntä kävelypolkua pitkin summittaisesti kohti campingia. Aika hyvin sekin meni ja ihan ilman karttaa.

https://www.komoot.de/tour/3176203

29.6. Chalfont St Giles

Lyhyen (27 km) autoilun jälkeen seuraava camping on Highclere Farm, pieni mutta kallis leirintäalue Chalfont St Gilesissä. Ja suihkusta peritään vielä eri maksu. Leiri on pystyssä puolilta päivin, ja lähdemme pyöräilemään.

Ongelmaksi näyttää muodostuvan, kun itse leirintäaluetta ei löydy miltään kartalta, ja nimettömiä teitä risteilee sinne tänne. Emme siis ihan tarkkaan tiedä, missä olemme! Valitsemme valistunut arvaus -periaatteella reitin ja pääsemme kuin pääsemmekin Beaconsfieldiin, josta käännymme pohjoiseen kohti Amershamia.

Alue on hyvin kukkulaista, ja joudumme polkemaan toinen toistaan jyrkempiä mäkiä ylös ja jarruttelemaan toinen toistaan jyrkempiä mäkiä alas. Ajoalustaksi valikoituu taas vähän kaikenlaista: on vilkkaita maanteitä, hiljaisia kyläteitä, polkuja ja paikallista käsitystä pyörätiestä (= alle metrin levyinen kuoppainen "rotvalli" tien laidassa). Pahimmissa paikoissa ajamme jalkakäytävällä.

Amershamissa sattuu kohdalle thaimaalainen ravintola, jossa tarjoilija puhuu melkein yhtä huonoa englantia kuin mekin. Tom Yum -keitto on tulista, mutta hyvää ja grillattu naudanliha herkullista. Annokset ovat tosin vähän turhan pieniä.

Cheshamissa kävelemme keskustan kävelyalueen läpi ja perustamme taas reittivalinnan arvaukselle ja summittaiselle tiedolle oikeasta suunnasta. Läheskään kaikissa risteyksissä ei ole tienviittoja, mutta hetken ajettuamme toteamme olevamme taas haluamallamme reitillä. Mäet ovat edelleen äkkijyrkkiä kumpaankin suuntaan, eikä alamäkiä uskalla ottaa vauhdila.

Jatkamme Latimerin ja Little Chalfontin läpi Chalfont St Gilesiin, josta campingiin johtava tie löytyy ensi arvauksella.

Vasta GPS:n piirtämästä jalanjäljestä näemme lopullisen reitin: https://www.komoot.de/tour/3176070

28.6. Henley-on-Thames

BBC:n säätiedotus ennustaa sateita, ja taivaalle alkaakin kertyä uhkaavan näköisiä pilviä, kun lähdemme eilen tutuksi tullutta Thamesin rannan kävelypolkua kohti Henleytä. Veräjistä pääsemme läpi jo rutiinilla, ja matka alkaa mukavasti hanhia ja kauriita väistellen.

Henleyssä alkaa sataa, ja sadevarusteet otetaan käyttöön pikimiten. Ukkonenkin jyrähtää kerran, mutta pysyy sitten poissa. Henley valmistautuu vuotuiseen soutukilpailluun (Royal Regatta), joka tuntuu olevan suuren luokan tapahtuma. Valtavat määrät telttoja, aitauksia, parkkipaikkakylttejä ynnä muuta rekvisiittaa on pystytetty valmiiksi, ja ilmeisesti juniorisarjojen kisat ovat jo alkaneet. Kahdeksikkoveneen kuljetus kylätien poikki muistuttaa Tatin elokuvan letkunkantokohtausta. Venettä riitti ja riitti. Harmi, kun en saanut kuvaa.

Pääsemme Henleystä mukavasti haluamallemme reitille, mutta sade on jatkuvaa, eikä matkalla paljon voi katsella maisemia. Tiet olisivat kyllä mukavan rauhallisia, mutta kovin huonokuntoisia. Rapakoitten väistely alkaa käydä työstä, ja paikoin on vettä paksulti koko tien leveydeltä. Vesi kerääntyy kaikki tielle, kun ojia ei ole lainkaan. On vain tieura, josta vesi ei pääse pakenemaan mihinkään.

Sade lakkaa Ewelmen paikkeilla, ja alamme etsiskellä sopivaa ruokapaikkaa. Tarkoitus olisi samalla kuivailla varusteitakin. Kello on kuitenkin jo niin paljon, että maalaispubit ovat sulkeneet lounaskeittiönsä, ja joudumme ajamaan takaisin Henleyhin asti, ennenkuin löytyy ruokalistaa. Onneksi reitti on laskuvoittoinen.

Palailemme leiriin tuttua kävelypolkua ja heitämme kuraantuneet tekstiilit campingin pyykkikoneeseen.

Kartta: https://www.komoot.de/tour/3164372

27.6. Henley-on-Thames

Sitten sisämaahan. Poikkeamme matkalla katsomassa pakollista nähtävyyttä, Stonehengeä, ja suuntamme lähemmäs Lontoota. Leirintäalue löytyy Thamesin rannalta Hurleystä, ja paikka vaikuttaa hienolta ja hyvin varustellulta.

Kevään karttaharjoitusten yhteydessä totesimme paikan olevan pyöräilyllisesti motissa, ja paikan päältä nähtynä täytyy todeta, että olimme tulkinneet karttoja ihan oikein. Olemme ilmeisesti jo niin lähellä Lontoota, että täällä on vain isoja ja vilkasliikenteisiä maanteitä.

Tarkoitus on lähteä huomenna Henley-on-Thamesin kautta kiertämään merkittyä pyöräilyreittiä, mutta miten päästä ensimmäiset 10 kilometriä reitin alkuun. Maantie Henleyhin on kapea ja erittäin vilkkaasti liikennöity, eli se on täysin pois laskuista. Campingin vastaanotossa toteavat saman, mutta sanovat, että Thamesin ranna  kävelypolkua voi pyöräillä. Periaatteessa niin ei saa tehdä, mutta kieltoa ei yleisesti noudateta.

Thamesin ranta on kaunista, ja rantapolku kulkee enimmäkseen kirjaimellisesti rannassa. Ongelmaksi muodostuvat lukuisat veräjät, joista ei ensi näkemältä pääse pyörällä läpi. Ahtaan portin käyttö tulee kuitenkin tutuksi, ja oppimme äkkiä, miten ujuttaa pyörä pienestä veräjästä aidan toiselle puolelle.

Ajelemme pitkin niittyjä ja polkuja ja loppumatkasta kyläteitä Henley-on-Thamesiin asti ja käännymme takaisin. Nyt tiedämme, miten huomenna päästään liikkeelle.

Tästä ei tullut kuin 17 kilometriä: https://www.komoot.de/tour/3158024

26.6. Isle of Wight

Aamulla otamme suunnan kohti Lymingtonin satamaa ja Wightin saarta. Meno-paluulippu 11 puntaa  on aika edullinen hinta 40 minuutin laivamatkasta. Polkupyörä ei ilmeisesti maksanut mitään.


Isle of Wightillä lähdemme Yarmouthin satamasta kohti saaren etelärantaa, jossa kohtaamme hirveän vastatuulen ja pitkät ylämäet. Maisema rannan maantieltä on kerrassaan upea, mutta tien vilkas liikenne pakottaa keskittymään muuhunkin kuin meren ja kallioitten ihailuun.

Muutaman kilometrin päästä reitti siirtyy aavistuksen verran sisämaan puolelle hiljaisemmille teille. Pensasaidat vaimentavat tuulen paikoin kiitettävästi, mutta pilaavat samalla kokonaan näköalat. Siellä täällä näemme vielä vilahdukselta meren ja rantakalliot, mutta muuten näkymät rajoittuvat tiehen ja kylien taloihin.

Reitti palaa vielä vähäksi aikaa rantaan ja uuvuttavan rankan vastatuuliylämäen jälkeen laskeudumme Nitoniin, jossa on vuorossa tavanmukainen pubilounas. Makkarat, muusi ja pintti paikallista tulee tarpeeseen, kun olemme jo polkeneet hyvinkin 30 kilometriä vastatuuleen ja ylämäkeen. Joskus sai polkea myös alamäkeen. Tasamaata emme tähän mennessä ole juuri kohdanneet.

Nitonista ehdimme ajaa vain muutaman kilometrin, kun Ventnorissa alkaa sade. Vettä tulee ajoittain lähes kaatamalla, ja ehdimme hädin tuskin vetää sadevaatteet ylle. Pidämme pahimman sateen bussipysäkin suojassa, ennen kuin lähdemme jatkamaan kohti pohjoista ja paluureittiä.

Hiljaiset mutta kuraiset kylätiet, pyörätiet ja huonot hiekkapolut vaihtelevat, kun reitti johtaa läpi saaren sisäosien. Sade ei ole enää niin rankaa kuin aluksi, ja ajoittain se taukoaakin.

Newportista suuntaamme takaisin kohti Yarmouthia. Maantiellä on taas melkoisesti liikennettä, mutta Calbournessa pääsemme takaisin kyläteitten rauhallisempaan ajoympäristöön. Vielä yksi tauko, ja saavumme satamaan odottamaan seuraavan laivan lähtöä.

Laivan odottelu ja purjehdus takaisin Lymingtoniin vievät aikaa niin paljon, että ilta alkaa jo hämärtää, kun ajamme takaisin leirintäalueelle.

Kartassa https://www.komoot.de/tour/3152085 on viitisentoista kilometriä merimieslisää - GPS kun mittasi myös lauttamatkat mennen tullen.

25.6. Lymington

Siirrymme ensin autolla reippaasti pitkin etelärannikkoa Lymingtoniin, jossa leirintäalue on lähellä rantaa pitkän, kapean tien päässä.

Leirin pystytyksen jälkeen lähdemme ajamaan rantaa pitkin kohti Lymingtonia. Polku on huonokuntoinen ja se kiertelee entisten suola-altaitten ympäri. Täällä on ennen erotettu suolaa merivedestä, ja vanhat allasrakenteet ja -vallit ovat vielä jäljellä tuosta 200 vuotta sitten kukoistaneesta elinkeinosta. Nyt kosteikot ovat luonnonpuistokäytössä.

Lymingtonissa käymme vanhankaupungin satamassa lounaalla. Perinteinen hampurilainen asianmukaisilla täytteillä plus ranskanperunat ja pintti Peronia vatsaan ja sitten etsimään leipäkauppaa. Pakollisten hankintojen jälkeen ajattelemme ajaa kohti Milfordia, mutta ainoa järkevä reitti kulkee campingin kautta, joten tuomme einekset autoon jääkaappiin ja jatkamme matkaa pitkin rantaa, tällä kertaa toiseen suuntaan.

Milfordissa pääsemme rantaraitille, joka muuttuu yhtäkkiä rantapoluksi. Matkanteko on hidasta, mutta näköala on hieno monikymmenmetrisen rantatöyrään reunalta. Kun meno alkaa käydä jo pikku hiljaa vaaralliseksi kapealla polulla, siirrymme takaisin maantielle, joka on epämiellyttävän vilkasliikenteinen. Että hyvä ei ole sekään...

Bartonissa käännymme kohti sisämaata ja aloitamme paluun kohti leiriä. Liikennettä on ihmeen paljon, vaikka kylät ovat pieniä. Ilmeisesti rantakaistale vaan on niin tiheästi asuttua, että ihmisiä (ja autoja) riittää joka polulle.

Matkalla kohtaamme vielä "tie suljettu" -kyltin, josta päätämme olla välittämättä. Ennenkin on samanlaisia nähty, ja kuitenkin on pyörällä päästy läpi. Niin nytkin. Tilanne osoittautuu viemärityömaaksi, jonka ylitämme parilla pyörännostolla ja koukkauksella penkan kautta.

Ja sitten takaisin leiriin. Mukava iltapäiväajelu.

Karttalinkki: https://www.komoot.de/tour/3145562

24.6. Portsmouth

Aamulla ajamme Chichesterin läpi jo tuttua reittiä ja lähdemme jatkamaan pyörätie kakkosta kohti Havantia. Matkalle mahtuu monenlaista pyöräraittia: on ihan kunnollista pyörätietä, tiehen maalattua pyöräkaistaa, jollain tavalla symbolisesti merkittyä piennarta, jalkakäytävälle vedettyä kuoppaista pyörätietä ja vaikka mitä. Ennen Havantia koukkaamme muutaman kylän läpi ihan vain päästäksemme pois maantieltä, joka on aika vilkkaasti liikennöity.

Emswothissa pidämme tauon pienessä kahvilassa, joka tarjoilee tilaamamme jäätelöt Ikea-tyyppisestä kahvikupista. Mutta pöytään tarjoiltuna. Ihan halpaa ei tosin ole sekään lysti - melkein 5 euroa kaksi palloa, mutta hyvältä maistui.


Havantissa käännymme etelään ja ajamme aika huonokuntoista sorapolkua merenrantaa seuraillen Haylingiin, jossa nautimme lounasta sataman pubissa. Kanasalaatissa on kanan lisäksi pekonia ja chorizo-makkaraa ihan kiitettävästi. Salaattiakin on, mutta ei haitaksi asti.

Syötyä hankkiudumme rantalaiturille mennäksemme lautalla Portsmouthin puolelle. Lautan kippari auttaa pyörät laivaan ja köyttää ne kaiteeseen kiinni. Tämänkertainen lautta on vähän eilistä isompi, ja istumapaikkoja löytyy kymmenkunta. Suomen lippukin kiinnostaa taas yhtä matkalaista.

Vastarannalla lähdemme polkemaan kohti Portsmouthia rantabulevardia seuraillen. Reitti vie mukavasti pitkin merenrantaa, ja kaupunki alkaa pikku hiljaa häämöttää. Keskustaan tulemme kuin varkain, ja tutustumme vanhaan satamaan rakennettuun ostos- ja ravintolakeskittymään, joka tuntuu vetävän pajon väkeä keskellä arkipäivääkin. Illalla paikka on ilmeisen täynnä, vaikka alue on melko iso.

Kaupungista ulospääsy on perinteisesti ollut hankalaa. Alkumatkasta kaikki sujuu hyvin, ja viitoitus ohjaa meitä kiitettävästi pois Portsmouthista. Coshamissa katoaa kuitenkin opastus, ja arvomme vähän aikaa oikeaa tietä, kunnes sattumalta taas huomaamme pyöräreitille johtavan viitoituksen. Täällä ei voi ajella autoteitten viittojen mukaan. Liikenne on tolkuttoman vilkasta ja tiet liikenteeseen nähden ihan liian kapeita. Valkoisen piennarviivan jälkeen alkaa välittömästi pusikko.

Havantiin asti tulemme joutuisasti pitkin moottoritien varteen tehtyä pyörtietä, mutta sitten olemme taas pahasti eksyksissä. Joko viitoitusta ei ole, tai se on kätketty niin hyvin pensaisiin, että emme havaitse sitä. Vähän aikaa ajelemme taas edestakaisin, kunnes oikea reitti löytyy.

Paluumatka Chichesteriin menee nopeasti aamuista reittiä seuraillen. Nyt emme tee ylimääräisiä koukkauksia, vaan seuraamme maantietä. Liikenne on jo vähän hiljentynyt, ja lievä myötätuulikin houkuttelee ajamaan suoraan takaisin campingiin. Reitti kaupungin läpikin on jo niin tuttu, että ei tarvitse pysähtyä kertaakaan miettimään sijaintia ja suuntaa.

Karttalinkki: https://www.komoot.de/tour/3139788

23.6. Chichester

Jatkamme autolla kahdeksisenkymmentä kilometriä länteen ja majoitumme Chichesteriin suurelle caravan- ja campigalueelle. Lääniä on valtavasti pienten tekojärvien keskellä, ja suurin osa on varattu kausiluonteiseen majoitukseen kiinteissä "asuntovaunuissa".

Lähdemme etsimään reittiä kohti kaupungin keskustaa ja hetken pähkäiltyämme löydämmekin oikean polun pään kanavan varresta. Kaupungissa hakeudumme keskustan kävelykaduille ja
poikkeamme Old Cross -pubiin lounaalle. Grillilautanen tarjoaa valikoiman pihviä, leikettä, kanaa, makkaraa ja tietysti ranskalaisia. Tämä sekä pintti Kronenburgia täyttävät vatsan mukavasti.

Tarkoituksemme on tehdä pieni maaseutukierros, mutta emme tahdo millään löytää ulos kaupungista. Opasteita ei ole, ja jos on, ne johtavat isoille valtateille. Ystävällisen kanssapyöräilijän opastuksella pääsemme vihdoin oikealle kylätielle. Ajelemme muutaman uneliaan kylän ja parin niityn läpi Itchenoriin, josta tietomme mukaan pääsee lautalla lahden yli Boshamin puolelle.

Tietomme osoittautuukin oikeaksi, mutta aikataulu on tiukka, sillä liikennöinti on juuri loppumassa tältä päivältä, kun tulemme laiturille. Lautta osoittautuu pieneksi noin viiden hengen moottoriveneeksi, johon juuri ja juuri mahtuu mukaan myös kaksi polkupyörää. Ylitys ei ole pitkä - varsinkaan, kun on laskuvesi. Lautturi veloittaa kolme puntaa hengeltä ja nostaa samaan hintaan pyörät laivaan ja laivasta pois.

Vastarannalla ajelemme pitkin hiljaisia kyläteitä Fishbourneen ja jatkamme osin jo tuttua reittiä takaisin keskustaan. Paluureitiksi campingiin valitsemme oikopolun, joka tuo meidät takaisin leiriin huomattavasti alkumatkan menoreittiä nopeammin ja sujuvammin.

Karttalinkki: https://www.komoot.de/tour/3134397

22.6. Mayfield

Sitten sisämaahan. Cuckoo trail on entisen rautatien pohjalle tehty ulkoilureitti, jota pitkin lähdemme ajamaan kohti pohjoista. Reitti seurailee vanhaa ratapengertä tehden vain muutaman koukkauksen Hailshamissa ja Horamissa, jonne se päättyy. Koko matka Horamiin on ylämäkeä, mutta nousu on niin loivaa, että sitä ei edes huomaa. Ihmisiä on eilisen tapaan paljon liikkeellä.

Horamissa alkaa todella huono reitinpätkä, joka johtaa metsän läpi kohti Mayfieldiä. Huono tilustie muuttuu vähitellen poluksi ja lopulta kehnoksi ratsastusuraksi, jolla pääsemme etenemään hädin tuskin kävelyvauhtia. Muutaman kilometrin päästä pääsemme taas maantielle ja etenemme jyrkkää ylämäkeä Mayfieldiin, jossa pubi tarjoilee auringonpaisteisessa puutarhassa cesarsalaatin (magna cum laude) ja pintin paikallista alea (lubenter).

Maasto muuttuu erittäin mäkiseksi ja tie Burwashin ja Brightlingin kautta takaisin Horamiin on yhtä ylä- ja alamäkeä. Tasamaata ei tälle väille juurikaan ole osattu tehdä. Mäet ovat jyrkkiä ja tie kapea ja mutkainen sekä paikoin huonossa kunnossa. Alamäkiä ei taaskaan uskalla rullailla, vaan jarru on käytössä koko ajan. Siitä huolimatta sekä pyörän mittari että GPS näyttävät molemmat, että yli viittäkymppiä on tultu parhaimmillaan.

Vähitellen saamme Horamin taas näkyviin ja palaamme takaisin Cuckoo trailille. Koko loppumatka onkin käytännösä alamäkeä, ja meno on erittäin kevyttä verrattuna maantielenkin ykkösellä ajettaviin ylämäkiin. Polunvarren taukopaikalla vielä pullo Budweiseria ja takaisin campingiin. Auringon polte tuntuu käsivarsissa.

Karttalinkki: https://www.komoot.de/tour/3134332

21.6. Hastings

"Vuoden pisin päivä", mainostaa BBC:n uutisten säämies ja ennustaa kaunista lauantaipäivää. Lähdemme rannikkoa toiseen suuntaan kuin eilen, kohteena Hastings, joka toissapäivänä jäi huonon sään vuoksi väliin. Ajamme pyörätie kakkosta aluksi samaa reittiä kuin torstaina, mutta toiseen suuntaan. Kaunis ilma ja vapaapäivä on houkutellut ihmiset liikkeelle, ja autoja on paljon samoilla kyläteillä, jotka toissapäivän tihkusateessa olivat hiljaisia.

Vähän ennen Bexhilliä tulemme rantaan, ja vaikka mereltä puhaltaa viileä tuuli, on ihmisiä niin paljon liikkeellä, että ajaminen on vain vähän kävelyvauhtia nopeampaa. Pujottelemme rantabulevardilla ihmisiä, heidän lapsiaan, rollaattoreja, sähkömopoja, koiria ja paikoin tosi surkeassa kunnossa olevan tien kuoppia väistellen ja saavume hijalleen Hastingsiin, joka kuhisee väkeä.

Rantabulevardin pyöräkaista on niin täynnä ihmisiä, että joudumme vähän väliä pysähtelemään ja odottamaan reitin avautumista. Ruokapaikkakin löytyy ennen pitkää katuvarresta, ja karitsanpaisti on ihan kohtuullista ja sitä on riittävästi. Syötyä ajelemme vielä vähän matkaa eteenpäin, mutta kun rannan pyörätie päättyy, käännymme paluumatkalle.

Paluureitiksi ei ole paljon vaihtoehtoja, joten seuraamme omia jälkiämme takaisin leiriin. Menomatka oli myötätuulivoittoista, mutta paluumatkan vastatuuli on pelättyä vähäisempää. Niinpä tämän päivän retki tuntuu kevyeltä eiliseen verrattuna. Kolmisenkymmentä kilometriä lyhyempi ja paria ylämäkeä lukuunottamatta täysin tasamaata.

Karttalinkki: https://www.komoot.de/tour/3134279

20.6. Brighton

Lähdemme seurailemaan valtakunnallista pyörätie kakkosta kohti rannikkoa, kohteena brittien lomanviettokaupunki Brighton. Alkumatkasta ajamme vähän matkaa pitkin hevospolkua, mutta sitten pääsemme enimmäkseen hiljaisille kylä- ja maanteille. Maisemat alkavat olla pikku hiljaa tuttuja: tien kummallakin puolella parimetrinen pensasaita, jonka takana vilahtelee lammaslaidun.

Ennen Seafordia poikkeamme laitumelle itsekin. Vilkasliikenteisen maantieosuuden vaihtoehtona on ajella kilometrin verran pitkin niittyjä lampaanpapanoita väistellen.  Pari kolme veräjää pitää myös avata ja sulkea ennenkuin olemme taas kylätiellä.

Seafordissa saamme ensimmäisen kosketuksen mereen, ja ajelemme pitkin rantaraittia poiketen välillä kahville ja kakkusiivulle. Välillä tie poikkeaa pois rannasta, ja Newhavenissa näemme sattumalta Lidlin, josta haemme täydennystä aamiassämpyläkoriin. Newhavenissa tulee kohdalle myös toistaiseksi huonokuntoisin tienpätkä, kun reitti vie pitkin hoitamatonta ja erittäin kuoppaista soratietä läpi asuntoalueen. Isompia monttuja väistellen pääsemme takaisin päällystetylle tielle ja vähän matkan päästä myös takaisin rantaan.

Newhavenista Brightoniin ajamme enimmäkseen pitkin rantaraittia, joka on pitkät matkat vedetty kalkkikivikallion juurelle aivan meren rantaan. Ensimmäisen tilaisuuden tullen nousemme rannasta kaupunkiin ja nautimme hienonoloisessa hotelliravintolassa kohtuuhintaisen lounaan. Kanasalaatti on erinomaista, mutta odotettu paikallinen olut lähinnä vetistä. Lisäksi siitä jäi kumma jälkimaku. Olikohan sekaan pantu puolukkaa tai karpaloa...

Brightonissa on paljon väkeä liikkeellä. Kaunis ilma ja ilmeisesti myös aika monen vapaapäivä edesauttavat rannan ruuhkautumista niin, että ajaminen on aika hidasta. Etsiydymme pikku hiljaa paluureitille ja pyörätielle numero 90, joka löytyykin aluksi helposti, mutta jonka viitoitus häviää pitkiksi matkoiksi. Brightonista lähtiessä ajamme tähän asti parasta pyörätietä kymmenisen kilometriä Lewesiin, jossa pyörätie päättyy. Liikenne on kuitenkin sopivasti ruuhkaista, ja pääsemme kaupungin läpi autojonon mukana isommitta ongelmitta.

Pyörätie jatkuu taas Lewesin jälkeen, ja matka joutuu mukavasti. Glyndessä pidämme vielä pikku tauon (puoli pinttiä 1664:ää on turvallinen valinta) ja etsiydymme rauhallisille kyläteille ja ajelemme takaisin leiriin illan jo viilentyessä. Yli kymmenen tunnin rupeamasta isoin osa kului menomatkan kiemuroihin ja Brightonin rantalaitureihin.

Karttalinkki: https://www.komoot.de/tour/3134124

19.6. Eastbourne

Pienen autosiirtymän jälkeen löytyy seuraava camping Eastbournen pohjoispuolelta Polegatesta. Leirintäalue on paikallisen maatilan sivu- (tai pää-)bisnes, ja isäntä toivottaa kädestä pitäen tervetulleeksi. Sekä ajaa ruohonleikkurilla nurmen lyhyeksi paikaltamme.

Aurinko paistaa, ja lähdemme leirin pystytettyämme ajamaan kohti Eastbournea. Nyt pääsemme ajelemaan liikenteeltä erotettuja pyöräteitä ja -polkuja koko matkan meren rantaan asti. Muutamat isot risteykset ja liikenneympyrät tuottavat vaikeuksia, sillä täällä on pyöräilijä aina väistämsvelvollinen. Pientenkin sivukatujen ja pihateitten risteyksiin on pyörätiehen piirretty kolmio, ja asutusalueilla ajaminen onkin sen vuoksi aika hidasta.

Rannalla tuulee, ja ajelemme ruokapaikkaa etsien myötätuuleen pitkin rantapenkkaa ja asutusalueita. Venesatamasta löytyy ravintolarypäs ja päädymme välimerenhenkiseen ristorantteen, jonka kanasalaatti on kohtalaista. Vieläkään en saa englantilaista olutta, vaan pöytään tulee pintti San Miguelia. (Eilen tuotiin pöytään Beck'siä ja tiistaina Fostersia...)

Tarkoituksemme on ajella Bexhilliin ja ehkä jopa Hastingsiin asti. Auton ikkunasta maisemat näyttivät hyviltä aiemmin päivällä. Nyt alkaa kuitenkin sade uhata siinä määrin, että käännymme puolimatkasta takaisin ja ajelemme ajoittaisessa tihkusateessa pitkin maaseututeitä takaisin leiriin.

Tänään tuli vain 30 kilometriä, mutta kuitenkin ihan sopivasti iltapäiväajeluksi.

Komoot-sivuston linkki reittikarttaan: https://www.komoot.de/tour/3134074

18.6. West Hythe - Rye

Öisen sateen jäljiltä tie on aamulla vielä märkä, kun lähdemme polkemaan leiristä lounaaseen kohti Ryen vanhaa satamakaupunkia.

Menomatkalla valtakunnallisen pyörätien numero on kaksi, ja reittiä on helppo seurata halki laakeitten peltomaisemien. Matkalla ei ole mäen mäkeä, koska seutu on entistä vesijättömaata, joka on kanavoitu ja kuivattu viljelykäyttöön. Herne- ja vehnäpeltoja sekä valtavia perunamaita riittää yksi toisensa jälkeen. Ja lammaskatraita. 

Tilustiet ja kylänraitit ovat enimmäkseen hiljaisia, ja vain parissa kohdassa joudumme ajamaan jossain määrin vilkasliikenteistä maantietä. Välillä ajamme myös lammaslaitumien halki, ja pyörätien katkaisevat karjaportit, jotka estävät lampaita ja muuta karjaa häipymästä omille teilleen.

Lyddin jälkeen tulemme meren rantaan ja nousemme ajamaan hetkeksi rantavallille, joka on rakennettu torjumaan meren hyökkäykset alavalle rantakaistaleelle. Näkymä on hieno, mutta tunnelmaa haittaa kolea tuuli ja ajoittainen tihkusade.

Ryen sisäsataman kohdalla toteamme, että on ilmeisesti laskuvesi, koska kaikki laivat ovat kuivilla... Vuorovesi näkyy täällä olevan monta metriä. 

Ryen vanhassa kaupungissa kahvila tarjoaa kalaa, jonka nimeä emme loppujen lopuksikaan saaneet selville suomeksi, mutta kohtalaisen hyvää oli. Kaupunki itse on korkealla mäellä turvassa mereltä, ja se onkin sijaintinsa puolesta ollut menneinä aikoina merkittävä satama.

Jatkamme ajoa pitkin Royal Military Canalin rantaa kohti Appledorea. Kanavaa alettiin rakentaa vuonna 1804 Napoleonin sotajoukkoja vastustamaan, mutta Nelson ehti voittaa seuraavana vuonna ranskan laivaston Trafalgarin taistelussa ennen kuin kanava otettiin käyttöön. Eli turhaan tuli tehtyä sekin. 

Appledornissa nautimme teet herttaisen teehuoneen terassilla. Kaikki kupit, lautaset ja muukin ovat eri paria, mutta ah niin englantilaisia ja ruusukoristeisia. 

Koko reitin ainoa ylämäki - ja kovin pieni sekin - tulee Appledornin kohdalle, jossa tie poikkeaa vähän matkaa Military Canalin rannasta. Muuten saamme ajella täydellistä tasamaata myös takaisin leiriin.

Karttalinkki tämän päivän lenkille on tässä: https://www.komoot.de/tour/3085792

17.6. West Hythe - Canterbury

Pari päivää autolla halki Ruotsin, Tanskan ja Saksan, vähän Hollantia ja Belgiaa, lautta Dunkerquesta Doveriin - ja täällä ollaan. Kesäloma alkakoon!

Hythe

Ensimmäinen aamu Englannissa on pilvinen ja hiukan kolea, kun lähdemme ensin kohti Hytheä. Poikkeamme Hythessä meren rannassa ja alamme nousta sisämaahan vievää tietä. Menomatka Canterburyyn seuraa valtakunnallista pyöräreittiä, joka on hyvin viitoitettu.

Korkeuseroja on melkoisesti. Mäet eivät ole korkeita, mutta joskus niin jyrkkiä, että on parempi kävellä.

Reitti on vedetty pitkin kyläteitä, jotka ovat paikoin aika vilkasliikenteisiä. Tiet ovat kapeita, usein yhden auton levyisiä, ja niitä reunustaa korkea pensasaita, mikä tekee tiestä vielä ahtaamman tuntuisen. Pensasaita leikkaa kyllä mukavasti muuten koleaa pohjoistuulta, mutta samalla se estää tehokkaasti näkemästä minkään mutkan taakse. Alamäkiä ei uskalla rullailla, kun ei tiedä, onko mutkan takana joku tulossa.

Muutamia kaneja ja oravia pomppii siellä täällä tien poikki, ja tienvarren laitumilla käyskentelee "tavallisen" karjan lisäksi muun muassa laamoja. Lampaita on runsaasti, samoin hevosia näkyy olevan vähän joka talon lähiniityllä.

Canterburyssa on kahvilan chili con carnessa chiliä muuallakin kuin vain nimessä, ja lyhyen kaupunkikierroksen jälkeen hakeudumme paluureitille. Alkumatka sujuu ajellessa Stour-jokea myötäilevää pyörätietä, mutta pian nousemme pois jokiuomasta metsäisille poluille ja pikkuteille. Täällä ei ole niin paljon liikennettä kuin alkumatkalla.

Ashfordissa hukkuu reitti pahemman kerran. Loppumatka ei nimittäin seuraa seuraa viitoitettuja pyöräreittejä. Emme löydä oikeaa ulosmenoväylää ja harhailemme melkoisen tovin ja useampia kilometrejä paluureittiä etsien. Suuntaa otetaan  vuoroin kartasta ja vuoroin auringosta,  mutta törmäämme aina joko tietöihin tai valtateihin, joilla ei voi ajaa polkupyörällä.

Harhailusta on se hyöty, että löydämme sattumalta marketin, josta voimme täydentää aamiaisvarastomme. Pikkuhiljaa löytyy myös oikea polku, ja palailemme campingiin pitkin maanteitä, jotka illansuussa alkavat jo hiljentyä autoliikenteestä. Ihan ei tullut sata kilometriä mittariin heti ensimmäisellä ajokerralla.

Tämän päivän reitti löytyy tästä Komoot-sivuston linkistä: https://www.komoot.de/tour/3085742