![]() |
| Hythe |
Korkeuseroja on melkoisesti. Mäet eivät ole korkeita, mutta joskus niin jyrkkiä, että on parempi kävellä.
Reitti on vedetty pitkin kyläteitä, jotka ovat paikoin aika vilkasliikenteisiä. Tiet ovat kapeita, usein yhden auton levyisiä, ja niitä reunustaa korkea pensasaita, mikä tekee tiestä vielä ahtaamman tuntuisen. Pensasaita leikkaa kyllä mukavasti muuten koleaa pohjoistuulta, mutta samalla se estää tehokkaasti näkemästä minkään mutkan taakse. Alamäkiä ei uskalla rullailla, kun ei tiedä, onko mutkan takana joku tulossa.Muutamia kaneja ja oravia pomppii siellä täällä tien poikki, ja tienvarren laitumilla käyskentelee "tavallisen" karjan lisäksi muun muassa laamoja. Lampaita on runsaasti, samoin hevosia näkyy olevan vähän joka talon lähiniityllä.
Canterburyssa on kahvilan chili con carnessa chiliä muuallakin kuin vain nimessä, ja lyhyen kaupunkikierroksen jälkeen hakeudumme paluureitille. Alkumatka sujuu ajellessa Stour-jokea myötäilevää pyörätietä, mutta pian nousemme pois jokiuomasta metsäisille poluille ja pikkuteille. Täällä ei ole niin paljon liikennettä kuin alkumatkalla. Ashfordissa hukkuu reitti pahemman kerran. Loppumatka ei nimittäin seuraa seuraa viitoitettuja pyöräreittejä. Emme löydä oikeaa ulosmenoväylää ja harhailemme melkoisen tovin ja useampia kilometrejä paluureittiä etsien. Suuntaa otetaan vuoroin kartasta ja vuoroin auringosta, mutta törmäämme aina joko tietöihin tai valtateihin, joilla ei voi ajaa polkupyörällä.
Harhailusta on se hyöty, että löydämme sattumalta marketin, josta voimme täydentää aamiaisvarastomme. Pikkuhiljaa löytyy myös oikea polku, ja palailemme campingiin pitkin maanteitä, jotka illansuussa alkavat jo hiljentyä autoliikenteestä. Ihan ei tullut sata kilometriä mittariin heti ensimmäisellä ajokerralla.
Kartta

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti