Öisen sateen jäljiltä tie on aamulla vielä märkä, kun lähdemme polkemaan leiristä lounaaseen kohti Ryen vanhaa satamakaupunkia.
Menomatkalla valtakunnallisen pyörätien numero on kaksi, ja reittiä on helppo seurata halki laakeitten peltomaisemien. Matkalla ei ole mäen mäkeä, koska seutu on entistä vesijättömaata, joka on kanavoitu ja kuivattu viljelykäyttöön. Herne- ja vehnäpeltoja sekä valtavia perunamaita riittää yksi toisensa jälkeen. Ja lammaskatraita.
Tilustiet ja kylänraitit ovat enimmäkseen hiljaisia, ja vain parissa kohdassa joudumme ajamaan jossain määrin vilkasliikenteistä maantietä. Välillä ajamme myös lammaslaitumien halki, ja pyörätien katkaisevat karjaportit, jotka estävät lampaita ja muuta karjaa häipymästä omille teilleen.
Ryen sisäsataman kohdalla toteamme, että on ilmeisesti laskuvesi, koska kaikki laivat ovat kuivilla... Vuorovesi näkyy täällä olevan monta metriä.
Jatkamme ajoa pitkin Royal Military Canalin rantaa kohti Appledorea. Kanavaa alettiin rakentaa vuonna 1804 Napoleonin sotajoukkoja vastustamaan, mutta Nelson ehti voittaa seuraavana vuonna ranskan laivaston Trafalgarin taistelussa ennen kuin kanava otettiin käyttöön. Eli turhaan tuli tehtyä sekin.
Appledornissa nautimme teet herttaisen teehuoneen terassilla. Kaikki kupit, lautaset ja muukin ovat eri paria, mutta ah niin englantilaisia ja ruusukoristeisia.
Koko reitin ainoa ylämäki - ja kovin pieni sekin - tulee Appledornin kohdalle, jossa tie poikkeaa vähän matkaa Military Canalin rannasta. Muuten saamme ajella täydellistä tasamaata myös takaisin leiriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti