13.7. Lee Valley - Hertford

Leirimme on melkein 50 kilometriä pitkän Lee Valleyn puiston keskivaiheilla. Eilen ajoimme puistoa etelään, ja nyt suuntaamme pohjoiseen. Ajamme aluksi valtakunnallista pyörätie ykköstä, joka kiertelee kanavapoluilta pikku järvien rannoille ja kumpuilevalle maaseudulle. Viljapellot lainehtivat vain muutaman kymmenen kilometrin päässä valtavan metropolin keskustasta, ja pilvenpiirtäjät siintelevät utuisen maiseman horisontissa.


Roydonin kohdalla pyöräreitti yksi lähtee kohti itää ja Pohjanmeren rannikkoa, mutta me suuntaamme kohti Warea, joka - kuten muutkin kanavanvarren kylät - on jo viikinkien aikana ollut keskeinen kauppapaikka. Joet ja sittemmin varsinkin kanavat olivat rautateitten tuloon asti kaupan ja teollistumisen elinehtoja.

Waresta ajamme vielä vähän matkaa eteenpäin Hertfordiin ja edelleen länteen Cole Greenwaylle. Tänne ajoimme 3.7., kun olimme Welwyn Garden Cityssä campingissa, ja kun reittikin on vanhaa rautatiepohjaa, joka on vedetty aivan pusikkoon, käännymme takaisin.

Broxbournen jälkeen pidämme ylimääräisen tauon. Kanavalla on nimittäin jäätelövene, jolla on ihan pakko asioida. Asiakaskunta heittää huulta ja tunnelma "kioskilla" on mainio. Jätskipikari on kallis, mutta kioskityttö joutuukin pitämään aggregaattia päällä saadakseen pehmiskoneen toimimaan. Joten kulujakin on.

Palailemme leiriin kanavaa seuraillen ja loppumatkassa kaneja väistellen.

Huomenna on lähtö kohti Doveria ja Ranskaa. Englannissa tuli pyöräilykilometrejä 1480 (autoilukilometrejä alle tuhat), ja nyt voi sanoa, että on hyvä käydä välillä ulkomailla katsomassa, miten hyvin asiat kotona ovat. Ei ihme, että täällä on aika vähän pyöräilijöitä liikkeellä...

Kartta: https://www.komoot.de/tour/3302020

12.7. Lontoo

Lähdemme polkemaan kohti Cityä Lee Valleyn pyörätietä seuraillen. Lea-joen kanavan hinauspolku on itse asiassa kävelytie, mutta pyöräilijät näkyvät sitä yleisesti käyttävän. Siispä mekin.

Polku on hyväkuntoinen ja leveä. Ainoastaan sulkujen (joita niitäkään ei ole monta) kohdalla pinta on nupukiveä, joka on niin epätasaista, että on parempi kävellä. Kanavalla on hiljaista. Jokiveneitä on paljon, ja monessa niistä asutaan, mutta ihmiset eivät vielä ole heränneet lauantaipäivän toimiinsa. Soutuklubilla sen sijaan on jo toimintaa, ja junnujen valmentajat antavat äänekkäästi ohjeita tuleville soutajille, joita kanavalla on harjoittelemassa.

Pääsemme ajamaan aivan keskustaan asti (yli 25 kilometriä) pitkin kanavan vartta kohtaamatta lainkaan autoliikennettä. Tulemme Thamesin rantaan Limehousen kohdalla, joka - kuten moni muukin entinen Lontoon "tokka" on muutettu viihtyisäksi asuinalueeksi, ja vanhat tavaralaiturit toimivat nyt venesatamina.

Ajelemme Thamesin rantaraitteja ja hiljaisia asuinkatuja, kunnes tulemme Towerin tienoille. Yhtäkkiä on kaduilla ja rannoilla tuhatmäärin ihmisiä. Jonkin sortin ympäripurjehdus on menossa, ja kansaa on niin paljon, että poikkeamme rannasta kaduille ja lähdemme ylittämään Thamesia Towerin siltaa pitkin.

Siltakin on tupaten täynnä kansaa, ja päälle pätteeksi pääsemme seuraamaan ei ihan yleistä tapahtumaa, eli sillan nostoa. Muutaman purjeveneen päästäminen Towerin sillasta läpi kaupungin keskustaa kohti aiheuttaa vähäksi aikaa melkoisen liikennekaaoksen, vaikka silta ei kauhean monta minuuttia pystyssä olekaan.

Poikkeamme pizzalle ja lähdemme Thamesin etelärantaa pitkin kohti Greenwichiä. Välillä poljemme pitkin rantalaituria, välillä taas korttelin-parin päässä rannasta pitkin katuja ja puistoja. Greenland Dock on laiturialue, jolta aikanaan on lähdetty Grönlannin vesille valaanpyyntiin. Samoille laitureille on myös aikanaan tuotu puuta Skandinaviasta, ja kaduille on annettu paljon pohjoismaisia nimiä. Finland Street ja Helsinki Square edustavat Suomea.

Greenwichissä alitamme joen kävelytunnelia pitkin ja ajamme Lontoon uuteen liike-elämän keskukseen West India Docks'iin. Toimistotornit ja -korttelit ovat hiljaisia lauantai-iltapäivänä, mutta kaikesta näkee, että arkena riittää ihmisvilinää. Kadut ja jalkakäytävät ovat laajoja ja taksikaistoja riittää.

Vähitellen tulemme takaisin Limehouseen ja palaamme aamupäivästä tuttuja kanavanrantoja takaisin campingiin. Nyt on kanavilla elämää. Jokiveneissä grillataan, pubit ovat levittäytyneet rantateille ja ihmisiä on liikkeellä lämpimässä kesäillassa.

Kartta: https://www.komoot.de/tour/3255542

9.7. Burford - Chipping Norton

Ajamme aamulla vanhaa tuttua reittiä Burfordiin ja käännymme sieltä Swinbrookin suuntaan. Tuulee aika lujasti, mutta varsinkaan laaksoissa tuuli ei juurikaan tunnu. Pikku hiljaa nousemme kuitenkin Leafieldiin ja vijelystasangoille. Nyt on vastatuuli niin kova, että isommissakaan alamäissä vauhti ei kiihdy pelottavan kovaksi. Maisemat ovat hienot. Maasto on kumpuilevaa ja pensasaitojen ja metsikköjen ruuduttamaa. Vihreää näkyy eri sävyissä.

Tie Chalingtonin kautta Chipping Nortoniin on hiljaista kylätietä, ja aikaa jää maisemien ja laidunmaiden katseluun. Chipping Nortonissa jalkaudumme hetkeksi, kun paikallisella torilla on markkinat, eikä ajotilaa juurikaan ole. Hakeudumme lounaalle, ja pubin isäntä toivottaa meidät tevetulleeksi selvällä suomen kielellä. Käy ilmi, että hänellä on suomalainen vaimo. Ei ihme, että 'tervetuloa' ja 'kiitos' tulevat sujuvasti.

Jatkamme matkaa Adlestropin suuntaan, ja sivuutamme ihka oikean näköisen ökykartanon. Torpan mailla on takuuvarmasti oma peurapuisto metsästystä varten ja oma pyökkimetsä kettujahtiin... Ainakin muurin korkeus ja portin jämäkkyys antaisivat moista odottaa.


Adlestropissa käännymme myötätuuleen, ja pyörä rullailee loivissakin alamäissä niin hyvin, että ajamme huomaamatta parista risteyksestä ohi. Miltonissa pidämme tälle retkisavotalle harvinaisen jäätelötauon ja jatkamme kohti Burfordia. Ennen Tayntonia tulee vielä parikilometrinen alamäki, mutta kuoppainen tie ja kapeat, pimeät mutkat hillitsevät vauhdinpitoa.

Burfordin läpi kulkee valtatie, ja kaupungin ainoalla kadulla on yhden auton ajettava silta. Liikennevalot ohjaavat liikennettä, mutta ruuhka on ilmeisen krooninen. Molempiin suuntiin on valtava jono, joka ei purkaudu varmaan ennen aamuyötä.

Burfordin laaksosta on pakko kävellä ylös. Mäki on niin pitkä ja jyrkkä, että ei viitsi alkaa vääntää pyöränkampea. Vauhti olisi kuitenkin se sama neljä kilometriä tunnissa kuin kävellenkin. Loppumatka campingiin lasketellaan myötätuulivoittoisesti.

Kartta: https://www.komoot.de/tour/3235594

8.7. Burford - Northleach

Iltaan asti jatkuneen sateen jäljiltä tiet ovat vielä märkiä, kun lähdemme ajamaan leiristä länteen pitkin pieniä maanteitä. Matkan varrella on hiljaisia pikkukyliä, joissa pääasiallinen talon- ja aidanrakennusaine on kivi. Kiviaitaa riittää kilometrikaupalla, ja kaikki talot ovat samanvärisiä: harmaata tai vaaleanruskeaa kiveä. Valtavat muratit ja villiviinit pehmentävät kuitenkin arkkitehtuuria, ja kukkivat puutarhat antavat väriä.

Kiviaidassa on se hyvä puoli, että se ei ole kaksi-kolme metriä korkea kuten pensasaita. Kiviaidasta näkee yli, ja maisema on heti paljon avarampi kuin pusikossa ajaessa. Laajat viljapellot ja lammaslaitumet levittyvät kylien välisten pikkuteiden molemmin puolin.


Fossebridgessä alkaa sade uhata, ja etsiydymme hetken harhailun jälkeen tienvarsikahvilaan lounaalle. Lista on aika lyhyt, ja siltäkään ei enää kaikkea saatavissa, mutta saamme kuitenkin vatsantäytettä. Tihkusadekin lakkaa.

Etenemme Northleachiin ja sieltä edelleen puron vartta seuraillen Burfordiin. Jokaisessa risteyksessä on pysähdyttävä tarkistamaan kartasta oikea reitti. Kaikissa risteyksissä ei ole viittoja, ja joskus viitoitus on vähän epäselvä. Burfordissa pidämme marssitauon, ja alamme etsiä oikeaa kadunpäätä, jotta pääsemme vielä jatkamaan pienen lenkin ennen autolle paluuta.

Cartertoniin tullessa joudumme ratsastuspolulle, jota onneksi ei tarvitse ajaa pitkää matkaa. Se kun on vähän liejuinen. Cartertonissa olemme taas vähän hukassa, kunnes oikea tie löytyy. Nyt olemme äskeisen polun sijasta valtatiellä, jolla liikenne on vilkasta ja nopeusrajoitus ilmeisen korkeanpuoleinen.

Rauhallisempi maantie löytyy taas pian, ja ajelemme valtavan aurinkovoimalatyömaan halki sekä villieläinpuiston sivuitse takaisin leiriin.

Kartta: https://www.komoot.de/tour/3232496

7.7. Burford

Leirintäalue on paikallisen villieläinpuiston naapurina, hieno Caravan Club -alue. Hyvin hoidettu ja huippusiisti. Ei kuitenkaan kallis.

Päätämme ennen varsinaiselle iltapäiväajelulle lähtöä käydä kaupassa, koska lyhyen automatkan varrelle Oxfordista tänne ei sattunut yhtään markettia. Ajelemme Burfordiin pieniä kyäteitä pitkin ja löydämme paikallisen pikkumarketin pääkadun varresta. Samalla käymme syömässä ja ostamme infosta paikallisen pyöräkartan.

Paluumatkalla alkaa taivaalle kertyä pahan näköisiä sadepilviä, ja kiirehdimme takaisin leiriin. Olemme perillä vain minuutteja ennen kuin alkaa sataa. Sade yltyy, ja välillä ukkostaakin. Loppujen lopuksi sade jatkuu iltaan asti, ja päätämme jättää tältä päivltä enemmät pyöräilyt väliin.

Kauppareissusta tuli 15 kilometriä: https://www.komoot.de/tour/3232414

6.7. Oxford Canal

Ajamme aamulla ensin kaupungin halki pyöräreitti viitosta ja lähdemme seuraamaan Oxford Canalia pohjoiseen. Kanavapolku on alkumatkasta kohtalaisen hyväkuntoinen, ja matka etenee mukavasti Kidlingtoniin asti. Kanavalla on paljon veneitä liikkeellä, ja joillekin suluille näkyy olevan pitkä jono. Sulkuun mahtuu kerrallaan vain yksi vene, ja toiminta suluilla on käsikäyttöistä ja aika hidasta. Näemme myös muutaman käsikäyttöisen nostosillan. Siltasysteemi toimii vastapainon avulla, ja kansi näyttää nousevan kohtalaisen kevyesti.

Kidlingtonista eteenpäin hinauspolku muuttuu sananmukaisesti poluksi. Toisella puolella vaanivat piikkipensaat ja nokkoset, toisella puolella uhkaa putoaminen kanavaan. Väliin ei jää kovinkaan leveää ajotilaa. Polku on lisäksi kamalan kuoppainen ja viettää usein kanavaan päin. Eteneminen on tavattoman hidasta ja rasittavaakin, kun koko ajan täytyy tarkkailla kiviä ja kuoppia ja puun oksia. Kypärästä on konkreettista hyötyä...

Heyfordiin mennessä kyllästymme olemattomaan polkuun ja nousemme tielle. Käymme samalla syömässä kanavan varren huoltiksella. Polttoainetta, kaasupulloja, kauppa ja ravintola ihan kuin kuivan maan valtatielläkin.

Jatkamme vielä tietä pitkin Astoniin ja Somertoniin, josta käännymme takaisin päin. Maasto on kumpuilevaa ja manteitten ja kyläteitten liikenne sunnuntai-iltapäivänä rauhallista. Hienot maisemat yli laakson avautuvat pensasaidan satunnaisista aukoista.

Ajelemme teitä pitkin takaisin Kidlingtoniin, jossa laskeudumme takaisin kanavan hinauspolulle. Liikenne kanavalla on hiljentynyt, samoin kanavapolku on hiljainen, kun poljemme takaisin kaupunkiin. Pari kilometriä ennen campingia alkaa sataa kaatamalla, joten turhaan emme ottaneet sadevarusteita mukaan, vaikka päivä olikin muuten aurinkoinen.

https://www.komoot.de/tour/3221264

5.7. Oxford - Wantage

Aamulla sataa vettä vuoroin vasemmalta oikealle, vuoroin ihan perinteisesti ylhäältä alas, joten lykkäämme lähtöä ja odotamme, että sade vähän hellittää.

Suuntaamme etelään pyörätie viitosta, joka seurailee alkumatkan Thamesin rantapolkua. Pyöräpolku on paikoin tosi huonokuntoinen, ja matka etenee hitaasti kohti Abingdonia. Pidämme matkalla myös vähän aikaa sadetta suuren vaahteran katveessa. Abingdoniin tullessa sade hellittää, mutta kylän keskustorilla soi hevimusiikki sen verran lujaa, että jatkamme saman tien matkaa Didcotin suuntaan.

Sivuutamme atomivoimalan, jossa ilmeisesti on pantu pellit kiinni. Lauhdutinvesitorneista ei nouse höyryä, ja koko alue vaikuttaa hylätyltä. Pyörätie sen sijaan on harvinaisen hyväkuntoinen. Didcotissa nautimme lounasta Walesin Prinssissä (mistä ne keksii näitä pubien nimiä? Wantagessa on pubi nimeltä Amiraali Nelsonin Nälkäinen Hevonen!) ja jatkamme matkaa kohti Wantagea.

Poljemme pikku kylien läpi, ja paikoin tie on taas tosi huonoa. Maisemakin on enimmäkseen pensasaitaa, kunnes reitti nousee ylängölle. Näköala kohti Didcotia on hieno, ja pilvetkin alkavat hajota. Matkalle sattuvat kylätieosuudet ovat hiljaisia. Lieneekö lauantai-iltapäivä ja potkupallokilpailut syynä siihen, että juuri ketään ei ole liikkeellä.

Wantagessa ihailemme kylän keskustaa ja alamme etsiä reittiä takaisin kohti Oxfordia. Tästä eteenpäin ei ole merkittyä pyöräilyreittiä, mutta onnistumme hakeutumaan hiljaisille maanteille, jotka johtavat läpi Groven, Fyfieldin ja muitten pikku kylien kohti Oxfordia. Vasta saapuessamme kaupunkiin hukkuu viitoitus ja joudumme hetken etsiskelemään reittiä, jotta pääsemme takaisin campingiin.

https://www.komoot.de/tour/3208722

4.7. Oxford

Oxfordin leirintäalue on vain muutaman kilometrin kaupungin eteläpuolella. Ajamme yliopistokaupunkiin Thamesin rannan kävelypolkua, ja saamme taas seurata toimintaa sulkuporteilla. Tällä kertaa ne toimivat näemmä sähkömoottorilla, ei käsipelillä niinkuin Grand Union -kanavalla.

Kaupungin keskustassa parkkeeraamme pyörät ja tutustumme kaupunkiin jalkapatikassa. Collegeja on runsaasti, samoin collegejen nimikkokirkkoja. Ulkomaankieltä kuulee varmaan enemmän kuin missään muussa Englannin kaupungissa. Ainakin espanja, ranska, saksa, kiina, japani ja suomikin pisti korvaan.

Jatkamme ajamista ilman sen parempaa reittisuunnitelmaa keskustasta pohjoiseen. Jonkun matkan päässä yritämme löytää reitin Thamesin rantaan, mutta saavuttamamme vesireitti osoittautuukin Oxfordin kanavaksi. Rantapolku on kovasti huonokuntoinen, mutta sinnittelemme sitä pitkin takaisin keskustaan, ja siitä eteenpäin merkittyä pyöräreitti viitosta takaisin campingiin.

Tänään ei ajettu paljon, koska iso osa iltapäivästä oltiin kävelymiehinä.

https://www.komoot.de/tour/3201819

3.7. Luton

Aamulla suuntaamme kanavan vartta etelään. Kanavalla ovat jokivenematkaajat jo heränneet, ja seuraamme tovin sulkutyöskentelyä Three Locks'issa. Kaikki tapahtuu näemmä itsepalveluna ja manuaalisesti. Ihan kevyttäkään homma ei näytä olevan. Sulkuportti on raskas kääntää, ja veden vastus antaa lisätehoa harjoitukselle.

Pikku hiljaa veneet pääsevät sulkujen läpi kanavaa ylöspäin, ja me jatkamme matkaa aina merkityn pyöräreitin päähän asti. Kanava itse jatkuisi Lontooseen saakka, mutta kunnostettu hinauspolku päättyy Leighton Buzzardin eteläpuolelle. Siitä eteenpäin kanavan reunat ovat ruohikkoa ja pusikkoa. Käännymme siis takaisin ja lähdemme Leighton Buzzardista itään koti Lutonia.

Ruokapaikka löytyy Stanbridgestä, ja vatsat täynnä talon hampurilaista ja halloumisalaattia jatkamme muutaman kilometrin matkan pitkin vanhaa ratapohjaa tasaisesti ylämäkeen nousten. Tätä on mukava lasketella takaisin tullessa... Kun tulemme Hougton Regisisiin, hukkuu viitoitus, ja ajamme melkein Dunstablen keskustaan, ennen kuin uskomme, että reitti ei ole täällä päinkään.

Pienen etsiskelyn jälkeen oikea polku taas löytyy. Se tosin ei ole piirretty karttaamme likikään niin kuin se on maastossa. Ilmankos kurssi olikin hukassa pahemman kerran. Jatkamme puistojen ja asuinalueitten läpi Lutonin laitamille ja käännymme takaisin.

Paluureitti on menomatkaa lyhyempi, kun emme tee turhia ketunlenkkejä. Pidämme tauon menomatkan ruokapaikassa ja palaamme Leighton Buzzardiin oikotietä. Maantie ei ole ihan rauhallisemmasta päästä, mutta osuus on lyhyt. Loppupätkä tullaan aamusta tuttua kanavapolkua.

https://www.komoot.de/tour/3201671

Tänään tuli täyteen tuhat kilometriä. Ajopäiviä on kertynyt 17, joten päivää kohti tulee kilometrejä vain alle 60. Keskimääräistä päivämatkaa lyhentää se, että olemme monena päivänä ensin vaihtaneet autolla paikkaa, ja lähteneet pyöräilemään vasta iltapäivällä. Mutta ihan hyvä väliaika. Tässä on vielä yli kymmenen päivää jäljellä.

2.7. Milton Keynes

Aamupäivän automatka on noin 80 kilometriä ja leiripaikka löytyy vaihteeksi maatilan pihalta Grand Union -kanavan varresta. Leirin pystytyksen jälkeen lähdemme ajamaan pitkin kanavan hinauspolkua Milton Keynesiin.

Polku on monin paikoin huonokuntoinen ja pensaikko on kasvanut melkein kanavaan asti. Pensaat raapivat käsivarsia ja jalkoja kapealla ja kuoppaisella polulla. Matka eteneekin aika hitaasti, kun välillä joudumme myös väistelemään vastaantulijoita ja kanavan varren onkijoita. Myös muutamissa rantaan kiinnitetyissä asuntolaivoissa on toimintaa. Kuka korjailee kukkaistutuksia, kuka laivaansa ja kuka polkupyöräänsä. Kaikki toiminta sijoittu pakostakin rantapolulle, koska laivoissa ei ole varsinaista oleskelukantta, vaan koko laiva on katettu asunnoksi.

Itse Milton Keynes on kaupungiksi kummallinen. Itse keskustaa on vaikea löytää. Sen sijaan koko kaupunki tuntuu olevan rakennettu toimistoiksi, jotka on jaettu selkeään ruutukaavaan vedettyjen leveitten katujen varsille. Kaikki on uutta, ja ihmettelemme, mitä on tapahtunut alkuperäiselle kaupungin keskustalle.

Löydettyämme viimein ruokapaikan ja käytyämme syömisen jälkeen ruokakaupassa, lähdemme ylittämään kapungin halkovia rautatietä ja moottoritietä. Radan toiselta puolelta löydämmekin vanhan kyläkeskuksen, tuntomerkkinä kirkko ja hautuumaa. Nyt se on jäänyt keskiluokan asumalähiöksi.

Jatkamme vielä vähän matkaa kanavan vartta eteenpäin ja ihastelemme laajoja puistoja, jotka kaavoittaja on jättänyt kaupunkilaisten käyttöön. Lasten leikkipaikkoja ja liikuntapaikkoja on koko matkan kanavan ja asumalähiöitten väliin jätetyllä viherkaistalla.

Jonkin matkaa ajetuamme käännymme takaisin, ja seurailemme pyörätie kuutosta, joka poikkeaa välillä kanavan varresta pikku kyliin ja asuinalueille. Merkitty pyörätie palaa kanavan rantapolulle Milton Keynesin eteläpuolella, ja jatkamme omia jälkiämme takaisin campingiin.

https://www.komoot.de/tour/3201611

1.7. Welwyn Garden City

Suuntaamme aamulla reittimme Welwynistä pohjoiseen, aluksi valtakunnallista pyörätietä numero 12. Pyörätie kaupungissa! Täkäläinen harvinaisuus on rakennettu Welwyn Garden Cityyn. Mutta kaupunki onkin suunniteltu puutarhakaupungiksi, jossa talojen ja kadun väliin jää vihreä alue. Niinpä tilaa on myös pyöräteille.

Puutarhakaupungissa (sen paremmin kuin missään muuallakaan) ei kuitenkaan leikata pensaita, jotka ennen pitkää peittävät kaikki liikennemerkit. Nytkin on pyörätien viitta niin pahasti puskissa, että ajamme aluksi pari kilometriä väärään suuntaan, kun emme näe viitoitusta.

Oikea reitti löytyy, ja lähdemme kohti maaseutua. Ensin taas pitkin vanhaa rautatiepohjaa, jolta kiskot on rullattu pois joskus 60-luvulla. Sitten siirrymme hiljaisille kyläteille, ja tutustumme muun muassa erikoisuuteen nimeltä kahlaamo. Puron yli ei ole rakennettu siltaa, vaan tie on vedetty suoraan puron poikki. Vettä ei ole paljon (ainakaan nyt), mutta jalankulkijoille on kuitenkin varattu korotettu jalkakäytävä, jotta jalat eivät kastu.

Pieniä maalaiskyliä on tuhka tiheään, samoin kyläteitä. Kaikissa risteyksissä ei taaskaan ole viitoitusta, mutta onnistumme säilyttämään suunnitellun reitin. St. Paul's Waldenissa kylän pubi tarjoilee äijäruokaa (kinkkua ja kaksi paistettua munaa plus ranskikset) ison annoksen. Kerrankin myös paikallinen panimotuote on tyydyttävää.

Jatkamme edelleen pikku kylien läpi Whitwelliin, jossa on päivän ainoa vilkas maantieosuus. Kilometrin pätkä on onneksi alamäkeä, ja selvitämme sen suht nopeasti. Itse kaupuki on vanha roomalainen (niinpä tietysti) jokivarren myllykylä, jonka konditoriassa juomme taukokahvit ja -teet.

Paluumatka Welwyniin ajetaan taas pitkin vanhaa ratapohjaa. Ayot Greenin kohdalla yhytämme aamuisen reittimme ja poljemme sitä pitkin takaisin kaupunkiin. Päivää on vielä jäljellä, ja päätämme jatkaa Welwynistä eteenpäin kohti Hertfordia. Pyöräpolku
on taas vanhaa rautatietä, ja se on vedetty pitkin metsiä ja pusikkoja. Maisema on sangen yksitoikkoinen, ja kun vielä alkaa näyttää sateelta, käännymme takaisin kohti campingia.

Pitkästä aikaa ei satanut koko päivänä. https://www.komoot.de/tour/3182384