Leirin pystytyksen jälkeen lähdemme ajamaan rantaa pitkin kohti Lymingtonia. Polku on huonokuntoinen ja se kiertelee entisten suola-altaitten ympäri. Täällä on ennen erotettu suolaa merivedestä, ja vanhat allasrakenteet ja -vallit ovat vielä jäljellä tuosta 200 vuotta sitten kukoistaneesta elinkeinosta. Nyt kosteikot ovat luonnonpuistokäytössä.
Milfordissa pääsemme rantaraitille, joka muuttuu yhtäkkiä rantapoluksi. Matkanteko on hidasta, mutta näköala on hieno monikymmenmetrisen rantatöyrään reunalta. Kun meno alkaa käydä jo pikku hiljaa vaaralliseksi kapealla polulla, siirrymme takaisin maantielle, joka on epämiellyttävän vilkasliikenteinen. Että hyvä ei ole sekään...
Bartonissa käännymme kohti sisämaata ja aloitamme paluun kohti leiriä. Liikennettä on ihmeen paljon, vaikka kylät ovat pieniä. Ilmeisesti rantakaistale vaan on niin tiheästi asuttua, että ihmisiä (ja autoja) riittää joka polulle.
Matkalla kohtaamme vielä "tie suljettu" -kyltin, josta päätämme olla välittämättä. Ennenkin on samanlaisia nähty, ja kuitenkin on pyörällä päästy läpi. Niin nytkin. Tilanne osoittautuu viemärityömaaksi, jonka ylitämme parilla pyörännostolla ja koukkauksella penkan kautta.
Ja sitten takaisin leiriin. Mukava iltapäiväajelu.
Kartta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti