Iltaan asti jatkuneen sateen jäljiltä tiet ovat vielä märkiä, kun lähdemme ajamaan leiristä länteen pitkin pieniä maanteitä. Matkan varrella on hiljaisia pikkukyliä, joissa pääasiallinen talon- ja aidanrakennusaine on kivi. Kiviaitaa riittää kilometrikaupalla, ja kaikki talot ovat samanvärisiä: harmaata tai vaaleanruskeaa kiveä. Valtavat muratit ja villiviinit pehmentävät kuitenkin arkkitehtuuria, ja kukkivat puutarhat antavat väriä.Kiviaidassa on se hyvä puoli, että se ei ole kaksi-kolme metriä korkea kuten pensasaita. Kiviaidasta näkee yli, ja maisema on heti paljon avarampi kuin pusikossa ajaessa. Laajat viljapellot ja lammaslaitumet levittyvät kylien välisten pikkuteiden molemmin puolin.
Fossebridgessä alkaa sade uhata, ja etsiydymme hetken harhailun jälkeen tienvarsikahvilaan lounaalle. Lista on aika lyhyt, ja siltäkään ei enää kaikkea saatavissa, mutta saamme kuitenkin vatsantäytettä. Tihkusadekin lakkaa.
Etenemme Northleachiin ja sieltä edelleen puron vartta seuraillen Burfordiin. Jokaisessa risteyksessä on pysähdyttävä tarkistamaan kartasta oikea reitti. Kaikissa risteyksissä ei ole viittoja, ja joskus viitoitus on vähän epäselvä. Burfordissa pidämme marssitauon, ja alamme etsiä oikeaa kadunpäätä, jotta pääsemme vielä jatkamaan pienen lenkin ennen autolle paluuta.Cartertoniin tullessa joudumme ratsastuspolulle, jota onneksi ei tarvitse ajaa pitkää matkaa. Se kun on vähän liejuinen. Cartertonissa olemme taas vähän hukassa, kunnes oikea tie löytyy. Nyt olemme äskeisen polun sijasta valtatiellä, jolla liikenne on vilkasta ja nopeusrajoitus ilmeisen korkeanpuoleinen.
Rauhallisempi maantie löytyy taas pian, ja ajelemme valtavan aurinkovoimalatyömaan halki sekä villieläinpuiston sivuitse takaisin leiriin.
Kartta: https://www.komoot.de/tour/3232496
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti